Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 19:05

Laillinen tuonti EU:hun

EU:n alue on yksi vilkkaimpia uhanalaisilla lajeilla käytävän kaupan foorumeita. Tullitilastojen mukaan CITES-sopimuksen alaisten lajien laillinen tuonti EU:n alueelle oli esimerkiksi vuonna 1996 seuraava:

 Paljonko salametsästäjä saa?

TRAFFIC on selvittänyt kuinka paljon rahaa salametsästäjät keskimäärin saavat yhden eläimen ampumisesta. Seuraavassa esimerkkejä eräiden eläinlajien hintatasosta:

• tiikeri (Panthera tigris): noin 70 000 euroa
• leopardi (Panthera pardus): noin 15 000 euroa
• jääkarhu (Ursus maritimus): noin 15 000 euroa
• markhor eli kierteissarvikauris (Capra falconeri): noin 25 000 euroa
• gauri (Bos gaurus)*: noin 10 000 euroa
• mufl oni (Ovis ammon)**: 14 000 – 20 000 euroa
• Ovis vignei***: 12 000 – 15 000 euroa

*) aasialainen luonnonvarainen nautaeläinlaji
**) eurooppalainen luonnonvarainen lammaslaji
***) aasialainen luonnonvarainen lammaslaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä

Nämä luvut kuvaavat salametsästäjälle käteen jäävää summaa. Luvuista on jo vähennetty salametsästäjälle aiheutuneet kulut, kuten matka-, majoitus- ja varustekustannukset, ase- ja helikopterikulut, korruptiokulut jne.

Lisää tietoa CITES-asioista ja uhanalaisten lajien suojelusta löytyy muun muassa seuraavilta internet-sivuilta. Kaksi ensinmainittua sivustoa ovat suomenkielisiä, muut englanninkielisiä.

Suomen WWF

www.wwf.fi

CITES-sopimuksen sivut: sopimusteksti ja lajiluettelot

www.cites.org

Tietoa EU:n CITES-asetuksesta

www.europa.eu.int/comm/environment/cites/home_en.htm

TRAFFIC (kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen

WWF:n ja IUCN:n yhteistyössä perustama järjestö, joka

tarkkailee uhanalaisten lajien tilaa ja kehittää keinoja

CITES-sopimuksen toteutumisen edistämiseksi)

www.traffic.org

Kansainvälinen WWF

www.panda.org

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:58

YLIKALASTUKSEN VAARAT – kalastajien tulevaisuus uhattuna

1980-luvun loppupuolelta lähtien maailman yhteenlasketut vuosittaiset kalansaaliit ovat olleet laskusuunnassa. Syynä on ollut kalastuksen lisääntyminen ja kalastusmenetelmien tehostuminen siinä määrin, että monien kalakantojen lisääntymiskyky ei enää riitä korvaamaan pyyntialusten verottamia kalamääriä. Kalakantojen pieneneminen on vakava ongelma sekä luonnonsuojelun että ihmiskunnan ravitsemustilanteen kannalta.

Vakavia ongelmia on odotettavissa Länsi-Afrikassa, missä Venäjän sekä useiden EU-maiden ja Aasian maiden kalastusalusten harjoittama ylikalastus on jo johtanut kalakantojen romahdukseen. Ulkomaisten kalastusalusten toiminta Länsi-Afrikan edustalla on kuusinkertaistunut 1960-luvulta 1990-luvulle. Seurauksena on ollut pohjan tuntumassa elävien kalalajien kantojen putoaminen noin puoleen aikaisemmasta. Muun muassa Senegalissa ja Mauritaniassa kalastus on välttämätön ravinnon- ja tulonlähde huomattavalle osalle väestöä, minkä vuoksi kalakantojen romahdus on väestölle merkittävästi suurempi katastrofi kuin mitä vastaava romahdus olisi Euroopan tai Pohjois-Amerikan vesillä.

Kalakannat kutistuvat myös Euroopassa. Eräs esimerkki ylikalastuksen seurauksista on tonnikalan (Thunnus thynnus) ja miekkakalan (Xiphias gladius) väheneminen. Yksi suurimmista näiden kahden kalalajin pyyntimaista on Espanja. Vuonna 1997 tehdyssä selvityksessä ilmeni, että yli 75 % espanjalaisten kalastusalusten pyytämistä miekkakaloista oli kooltaan alle sallitun alamitan, eli kaloja pyydetään ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntymisikään.

Yksi esimerkki laajamittaisesta ylikalastuksen ongelmasta  on Beringinmeren Venäjän-puoleisella osalla tapahtuva laiton kalastus. TRAFFIC-järjestön vuonna 2001 julkistamasta selvityksestä käy ilmi, että laiton kalastus on ollut yksi merkittävä osasyy siihen, että Beringinmeren kalakannat ovat nykyään jyrkässä laskussa. Osoittautui myös, että järjestäytyneellä rikollisuudella on kytkentöjä käytännöllisesti katsoen jokaiseen portaaseen venäläisessä kalastuselinkeinossa ja kalateollisuudessa. Laiton kalastus on johtanut useiden kalalajien uhanalaistumiseen. Eräs yleisesti käytetty epävirallisen viennin muoto ovat venäläisten kalastusalusten matkat Japanin, Etelä-Korean, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Kanadan satamakaupunkeihin. Selvityksessä osoittautui että kalan salakuljettajien suosiossa on erityisesti Pusanin satama Etelä-Koreassa.

Ongelman vakavuutta lisää se, että salakalastuksen jatkuminen voi todennäköisesti pahentaa alueen kalakantojen romahdusta entisestään, mikä syö mahdollisuuksia laillisestikin toimivien kalastajien elinkeinolta. Selvityksessä arvioidaan, että tehokkain keino puuttua asiaan olisi Yhdysvaltain ja Venäjän viranomaisten yhteistyö kestävämmän kalastusstrategian kehittämiseksi ja tehokkaasti valvottujen suojelualueiden perustamiseksi.

Lähde WWF