Kirjoittaja auhn @ 8. Kesäkuu - 18:32

Uhanalaiset merikotkat ovat ilahduttaneet poikaslaskentoja tekeviä tutkijoita. WWF:n merikotkatyöryhmän havaintojen mukaan merikotka on asettunut ensimmäistä kertaa pesimään Hämeen seudulle. Historiallisessa pesässä on kaksi poikasta.

Merikotkien (Haliaeetus albicilla) suojelutyö on taas edennyt askeleen, kun WWF Suomen merikotkatyöryhmä on havainnut kaikessa hiljaisuudessa Hämeeseen pesimään asettuneen merikotkaparin. Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun merikotkat alueella pesivät. Pesässä on kaksi poikasta, jotka olivat rengastushetkellä noin seitsemän viikon ikäisiä. Pesivän parin naaras on satakuntalainen Selkämeren rannikolla vuonna 2003 rengastettu yksilö.

Merikotkat ovat valinneet poikkeukselliseen pesimiseen arvoisensa paikan: pesämänty on tähän mennessä korkein maassamme tunnettu pesäpuu, ja itse pesä on 25,7 metrin korkeudella maasta. Kyseessä on parin itsensä rakentama luonnonpesä – ei siis tekopesä, joita on Hämeessä tehty perinteisesti sääksille. Pesältä löydettiin ravintotähteinä vain kalaa.

”Syvällä sisämaassa varttuvat merikotkat eivät saa ainakaan aluksi ravinnon kautta elimistöönsä Itämeren eliöiden haitallisia aineita. Jatkossa merikotkat siirtyvät ainakin talveksi Itämeren rannoille”, kertoo WWF Suomen merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Torsten Stjernberg.

Merikotkan pesien tarkastus ja poikasten rengastus on parhaillaan käynnissä koko maassa. Poikaslaskenta valmistuu juhannuksen jälkeen. Hämeessä pesintään viittaavia merikotkien lentoja havaitsi petolinturengastaja Juhani Koivu. Poikasten värirengastuksen suoritti merikotkatyöryhmän jäsen professori Pertti Saurola, joka rengasti merikotkanpoikasia edellisen kerran Lapissa 1970-luvun lopulla.

WWF on tehnyt merikotkien suojelutyötä vuodesta 1973, jolloin merikotkatyöryhmä aloitti toimintansa. Silloin sukupuuton partaalla ollut iso lintu on lisääntynyt hyvin ja kanta on vahvistunut Itämerellä ja Lapissa.

Merikotka pesii ensimmäistä kertaa Hämeessä | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 14:32

Sademetsällä tarkoitetaan päiväntasaajan tuntumassa sijaitsevaa, kosteaa, ainavihantaa trooppista metsää, jossa sataa yli 2 000 millimetriä vuodessa. Suomen vuotuinen sademäärä on 600–700 millimetriä. Puusto sademetsässä on tiheää ja runsasta, mutta aluskasvillisuus on valon puutteen vuoksi niukkaa. Siksi niin eläimet kuin ihmisetkin voivat melko helposti liikkua siellä.

Amazonin sademetsä Etelä-Amerikassa on maailman suurin sademetsä, mutta erityyppisiä sademetsiä kasvaa lämpimillä, kosteilla alueilla myös Aasiassa, Australiassa, Afrikassa ja Keski-Amerikassa. Kaikki trooppiset metsät eivät kuitenkaan ole sademetsiä, sillä trooppisia metsiä voi esiintyä myös kuivilla alueilla.

Luonnon monimuotoisuus on sademetsissä hämmästyttävä: niissä elää noin kaksi kolmasosaa maailman kasvi- ja eläinlajeista. Elämää kuhisevia sademetsiä asuttavat monet jo uhanalaiset lajit, esimerkiksi orangit, tiikerit, norsut ja sarvikuonot. Sademetsiä on syystä kutsuttu myös planeettamme suurimmaksi apteekiksi, sillä niissä kasvaa runsaasti lääke- ja ravintokasveja, joista moni on vielä tieteelle tuntematon.

Puusta pelloksi ja pöydäksi

Sademetsien tuhoutuminen on yksi 2000-luvun suurimmista ympäristöongelmista. Metsää raivataan viljely- ja laidunmaaksi yleensä hakkaamalla tai polttamalla. Maa köyhtyy viljelykelvottomaksi usein jo muutamassa vuodessa, ja sen jälkeen viljelijä joutuu raivaamaan jälleen lisää sademetsää uutta peltoa varten. Sademetsien mukana katoavat tuhannet kasvi- ja eläinlajit, joista osaa ei vielä edes tunneta, ja metsien tuhoutuminen nopeuttaa myös ilmastonmuutosta.

Tuhoamisen perimmäinen syy on raha ja rahan puute. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa maaseudulla asuvat köyhät ihmiset joutuvat pakon edessä raivaamaan sademetsää pelloksi omiin tarpeisiinsa samaan aikaan, kun Afrikassa metsiä uhkaa köyhän väestön polttopuupula. Kaupungeissa ja länsimaissa elävät, varakkaammat ihmiset taas käyttävät yhä enemmän tuotteita, jotka omalta osaltaan edistävät sademetsien tuhoutumista. Näitä kulutustavaroita ovat muun muassa kahvi, suklaa, palmuöljyä sisältävät tuotteet sekä eksoottisista puulajeista valmistetut huonekalut ja parketit.

Jokainen voi suojella sademetsiä

Jokainen voi vaikuttaa sademetsien hyvinvointiin pienillä arjen valinnoilla. Tässä oppaassa esitellään joitakin suomalaisille tuttuja elintarvikkeita ja arkipäivän käyttötavaroita, joiden alkuperä on sademetsien uumenissa. Tuotteille annetaan sademetsien kannalta kestävämpiä tai kestävämmin tuotettuja vaihtoehtoja. Kaikkia sademetsille ystävällisiä tuotteita ja yrityksiä ei ole mainittu, vaan joitakin merkkejä ja tuotteita on valittu mukaan hyvinä esimerkkeinä ympäristöarvojen toteuttamisesta.

Oppaan tarkoitus ei ole tehdä elämästä hankalaa, vaan kannustaa myönteisiin, ihmisen ja luonnon kannalta hyviin ratkaisuihin. Toivottavasti oppaasta on sinulle iloa ja hyötyä päivittäisiä ostopäätöksiä tehdessäsi!

Sademetsän ystävän helpot perussäännöt
• Sademetsistä vastuuta tuntevan kuluttajan kannattaa etsiä kaupan hyllystä kotimaisia, lähellä tuotettuja sesonkituotteitaja selvittää kaukaa saapuneen tuotteen alkuperä.
• Kauppias, valmistaja ja maahantuoja ovat oikeita ihmisiä vastaamaan kysymyksiin hedelmien, lihan tai huonekalujen alkuperästä. Tietoa voi olla vaikea saada, mutta kysyminen kertoo, että asia on tärkeä.
• Sademetsätuotteiden ostoboikotteihin ei kannata ryhtyä, sillä boikotointi saattaa viedä metsien paikallisväestöltä elinkeinon ja tulonlähteet. Vastuullisesti tuotetut sademetsätuotteet ovat sekä ihmisen että luonnon kannalta hyvä vaihtoehto, ja niitä löytyy jo monien kauppojen valikoimista. 

Lähde: http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 19:05

Laillinen tuonti EU:hun

EU:n alue on yksi vilkkaimpia uhanalaisilla lajeilla käytävän kaupan foorumeita. Tullitilastojen mukaan CITES-sopimuksen alaisten lajien laillinen tuonti EU:n alueelle oli esimerkiksi vuonna 1996 seuraava:

850 000 elävää lintua

(75 % koko maailman kaupasta)

800 000 luonnonvaraista kasvia

(75 % koko maailman kaupasta)

150 000 kg kaviaaria

(50 % koko maailman kaupasta)

7 000 apinaa

(30 % koko maailman kaupasta)

555 000 elävää matelijaa

(15 % koko maailman kaupasta)

 

 Paljonko salametsästäjä saa?

TRAFFIC on selvittänyt kuinka paljon rahaa salametsästäjät keskimäärin saavat yhden eläimen ampumisesta. Seuraavassa esimerkkejä eräiden eläinlajien hintatasosta:

  • tiikeri (Panthera tigris): noin 70 000 euroa
  • leopardi (Panthera pardus): noin 15 000 euroa
  • jääkarhu (Ursus maritimus): noin 15 000 euroa
  • markhor eli kierteissarvikauris (Capra falconeri): noin 25 000 euroa
  • gauri (Bos gaurus)*: noin 10 000 euroa
  • mufl oni (Ovis ammon)**: 14 000 – 20 000 euroa
  • Ovis vignei***: 12 000 – 15 000 euroa

*) aasialainen luonnonvarainen nautaeläinlaji
**) eurooppalainen luonnonvarainen lammaslaji
***) aasialainen luonnonvarainen lammaslaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä

 

Nämä luvut kuvaavat salametsästäjälle käteen jäävää summaa. Luvuista on jo vähennetty salametsästäjälle aiheutuneet kulut, kuten matka-, majoitus- ja varustekustannukset, ase- ja helikopterikulut, korruptiokulut jne.


Lisää tietoa CITES-asioista ja uhanalaisten lajien suojelusta löytyy muun muassa seuraavilta internet-sivuilta. Kaksi ensinmainittua sivustoa ovat suomenkielisiä, muut englanninkielisiä.

Suomen WWF

www.wwf.fi

CITES-sopimuksen sivut: sopimusteksti ja lajiluettelot

www.cites.org

Tietoa EU:n CITES-asetuksesta

www.europa.eu.int/comm/environment/cites/home_en.htm

TRAFFIC (kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen

WWF:n ja IUCN:n yhteistyössä perustama järjestö, joka

tarkkailee uhanalaisten lajien tilaa ja kehittää keinoja

CITES-sopimuksen toteutumisen edistämiseksi)

www.traffic.org

Kansainvälinen WWF

www.panda.org

 

 

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:48

LAINSÄÄDÄNTÖ SUOMESSA – lait, luvat ja viranomaiset


Suomi allekirjoitti CITES-sopimuksen vuonna 1976. Siitä lähtien kaikkien CITES-sopimuksen alaisten eläin- ja kasvilajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden maahantuonti ja maastavienti ovat olleet sallittuja vain, jos niihin on asianmukaiset, kirjalliset viranomaisten luvat.

Eräiden lajien osalta lainsäädäntömme on ollut tiukempikin kuin CITES-sopimus edellyttää. Papukaijojen maahantuonti oli kokonaan kiellettyä vuoteen 1989 saakka, ja matelijoiden (kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen) maahantuonti oli vastaavasti kiellettyä vuoteen 1995 saakka. Nykyään papukaijojen ja matelijoiden maahantuonti on sallittua sillä ehdolla, että niillä on vaadittavat CITES-luvat.

CITES-lajeja koskevaan lainsäädäntöön tuli uusia täsmennyksiä vuonna 1997, jolloin astui voimaan EU:n niin kutsuttu CITES-asetus. Se suojelee eräitä lajeja tiukemmin kuin alkuperäinen CITES-sopimus. Toinen uudistus oli, että kaikkein uhanalaisimpien lajien osalta EU:n CITES-asetus säätelee myös EU-maiden sisällä tapahtuvaa kauppaa, kun taas alkuperäinen CITES-sopimus koskee pelkästään valtioiden rajojen yli tapahtuvaa liikennettä.

Kussakin maassa CITES-säädösten noudattamista valvovat maan omat viranomaiset. Suomessa CITES-asiat kuuluvat muun muassa Suomen ympäristökeskuksentullin ja poliisinvastuulle. Suomen ympäristökeskus on asiantuntijaviranomainen, joka muun muassa tiedottaa yleisölle, vastaa kysymyksiin ja myöntää kaikki tarvittavat CITES-luvat eli vienti-, tuonti- ja jälleenvientiluvat sekä kirjoittaa CITES-todistuksen laillista alkuperää oleville yksilöille – esimerkiksi Suomessa syntyneille, CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluville lemmikkieläimille.

Tullin velvollisuuksiin kuuluu valvoa tuontia, vientiä, jälleenvientiä ja transit- eli kauttakulkuliikennettä sekä takavarikoida ne eläimet, kasvit ja tuotteet, joilta puuttuu asianmukaiset luvat. Poliisi antaa virka-apua tarvittaessa.

Kaikissa CITES-lajeihin, lupiin, todistuksiin ja muihin CITES-asioihin liittyvissä kysymyksissä lisätietoja saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

 

Milloin tarvitaan tuonti- tai vientilupa?

CITES-sopimuksen suojaamia eläinlajeja on yhteensä noin 6 000 ja kasvilajeja noin 22 000. Jos tiedossa on lajin tieteellinen nimi, internet-sivulta www.cites.org/eng/resources/species.html voi tarkistaa, onko laji CITES-sopimuksen alainen. CITES-sopimuksen alaisia eläimiä ovat linnuista muun muassa monet tukaani-, kolibri-, papukaija-, haukka- ja pöllölajit, nisäkkäistä muun muassa monet apina-, kissaeläin- ja valaslajit, matelijoista muun muassa monet kilpikonna-, käärme- ja liskolajit ja selkärangattomista eläimistä muun muassa monet korallit. Kasveista CITES-sopimukseen kuuluvat muun muassa kaikki orkideat, monet kaktukset ja käpypalmut sekä eräät trooppiset puulajit.

CITES-luvat tarvitaan sekä silloin, kun rajan yli ollaan kuljettamassa eläviä eläimiä tai kasveja, että silloin, kun kyseessä on tapettu yksilö, sen osa tai sitä sisältävä tuote. Tavallisimpia tilanteita, joissa CITES-säännöt on otettava huomioon, ovat uhanalaisista lajeista valmistettujen matkamuistojen maahantuonti (esimerkiksi norsunluuta, sarvikuonon sarvea, kilpikonnanluuta, käärmeennahkaa tai koralleja sisältävät esineet), eräiden lemmikkieläinten ja koristekasvien maahantuonti, paluu metsästysmatkalta ulkomailta sekä muutto ulkomaille tai ulkomailta Suomeen silloin, kun perheeseen kuuluu CITES-sopimuksen alainen lemmikkieläin.

Rajan ylityksen lisäksi CITES-lupa tarvitaan silloin, kun EU:n CITES-asetuksen tarkimmin suojelemia lajeja myydään maan sisällä. Esimerkiksi karhunlihan myyntiin tarvitaan aina kirjallinen CITES-lupa.

 

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:24

Lemmikkiä ostamassa

Suomessa myytävät lemmikkieläimet ovat yleensä laillista alkuperää, mutta liikkeellä on jonkin verran myös luonnosta laittomasti pyydystettyjä, Suomeen salakuljetettuja eläimiä. Siksi on tärkeää, että  jokainen, joka on ostamassa EU:n CITES-asetuksen A-liitteen suojaamaan eläinlajiin kuuluvaa lemmikkiä, vaatii myyjältä kirjallisen CITES-todistuksen, joka osoittaa, että eläin on joko vankeudessa syntynyt tai luonnosta laillisesti pyydystetty. Jos CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluvan eläimen mukana ei seuraa CITES-papereita, tällaista eläintä ei pidä koskaan ostaa.

CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki muut papukaijat paitsi undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu eli nymfi papukaija (Nymphicus hollandicus) sekä aleksanterinkaija (Psittacula krameri). Kilpikonnista CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki maakilpikonnat (Testudinidae), käärmeistä muun muassa kaikki boat (Boidae) sekä liskoista muun muassa iguaani eli vihreä leguaani (Iguana iguana) sekä kaikki kameleontit (Chamaeleonidae).

 

Orkideaharrastus

Orkideaharrastajille oleellinen tieto on, että kaikki orkidealajit, orkideoiden osat ja orkideoista valmistetut tuotteet ovat CITES-sopimuksen suojaamia. Osa orkidealajeista kuuluu EU:n CITES-asetuksen A-lajiliitteeseen, osa B-liitteeseen. A-liitteen orkideojen kauppa on sallittua vain, jos yksilöt ovat keinotekoisesti viljeltyjä. B-liitteeseen kuuluvien orkidealajien kauppa on rajoitetusti sallittua silloinkin, kun yksilöt on otettu luonnosta. Kummassakin tapauksessa tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta edellyttää aina lähtömaasta saadun kirjallisen CITES-vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen sekä Suomen viranomaisten kirjoittaman tuontiluvan. Lupa tarvitaan myös silloin, kun tuotavat orkideat on tarkoitettu vain omaan käyttöön eikä myyntiin.

Perhonsidonta

Perhonsidonnan harrastajien käyttämistä karvoista ja höyhenistä osa on peräisin uhanalaisista CITES-lajeista. Näitä karvoja ja höyheniä ostettaessa on aina vaadittava myyjältä CITES-todistus, joka osoittaa tavaran olevan laillista alkuperää. Perhonsidonnassa käytettäviä CITES-lajeja ovat muun muassa saukko (Lutra lutra), karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), monet flamingot (Phoenicopterus spp.), silkkihaikara (Egretta garzetta), viidakkokukko (Gallus sonneratii), kaulustrappi (Chlamydotis undulata), isotrappi (Otis tarda), pikkutrappi (Tetrax tetrax) sekä hyvin monet haukka- ja pöllölajit.

Metsästysmatkailu ulkomaille

Jos metsästyksen harrastaja suunnittelee metsästysmatkaa ulkomaille, on selvitettävä etukäteen, onko metsästettävien lajien joukossa CITES-lajeja. CITES-sopimukseen kuuluvia lajeja ovat muun muassa karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), saukko (Lutra lutra) sekä muun muassa monet afrikkalaiset metsästäjien suosimat eläimet. Jotta metsästetyt CITES-eläimet saa tuoda Suomeen, niille on hankittava etukäteen tarvittavat vienti- ja tuontiluvat. Vastaavasti silloin, kun Suomessa metsästettyjä CITES-lajeihin kuuluvia eläimiä ollaan viemässä ulkomaille, niille on hankittava etukäteen vienti- ja tuontiluvat.


Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:20

KULUTTAJAN JA MATKAILIJAN MUISTILISTA

– miten välttyä osallistumasta uhanalaisten lajien kauppaan

Yleisin tilanne, jossa suomalainen voi tietämättään tulla käyttäneeksi rahojaan uhanalaisia lajeja tuhoavaan toimintaan ja lisäksi syyllistyä laittomaan maahantuontiin, on matkamuistojen ostaminen ulkomaanmatkoilla. Useissa lomakohteissa on avoimesti kaupan sellaisiakin luonnoneläimistä ja -kasveista tehtyjä tuotteita, joiden myynti ja Suomeen tuominen ovat vastoin lakia.

Muita tapoja, joilla tavallinen suomalainen kuluttaja voi joutua tietämättään tekemisiin laitonta alkuperää olevien uhanalaisten kasvien ja eläinten kanssa, ovat muun muassa trooppisesta puusta valmistettujen huonekalujen hankkiminen sekä lemmikkipapukaijan, kilpikonnan, käärmeen tai liskon ostaminen. Harvinaisemmista harrastusaloista erityisesti orkideoiden keruu, perhonsidonta ja metsästysmatkailu ovat sellaisia, joissa on syytä olla tietoinen uhanalaisten lajien käyttöä koskevasta lainsäädännöstä.

Seuraavaan on koottu perustietoa siitä, kuinka suomalainen voi välttyä pahentamasta uhanalaisten lajien ahdinkoa. Lisää tietoa – oli kyse sitten matkamuistoista, lemmikkieläimen ostamisesta tai vaikka perhonsidonnasta – saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

 

Ulkomaanmatkojen tuliaiset ja matkamuistot

Tässä käydään läpi muutamia sellaisia tavallisia matkamuisto- ja tuliaisesineitä, joita matkailijan on viisasta välttää, koska ne on saatettu valmistaa CITES-sopimuksen suojaamista uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista. Hyvin monissa maissa laki kieltää CITES-lajien ja niiden osien maastaviennin ja maahantuonnin. Tulli voi siksi takavarikoida tällaiset ostokset joko kohdemaasta lähdettäessä tai Suomeen palattaessa. Lisäksi niitä kuljettava matkailija voi saada suuret sakot, joissain maissa jopa vankeutta.

Alla mainituista tuotteista eräät ovat sellaisia, että niiden tuominen Suomeen on tietyissä tapauksissa laillista, mutta vain jos niillä on asiamukaiset paperit. Siksi matkailijan on syytä jo ennen ostopäätöstään olla yhteydessä Suomen ympäristökeskukseen ja tarkistaa, olisiko maahantuonti laillista ja mitä papereita kyseisessä tapauksessa tarvittaisiin.

Korallit ja niistä tehdyt esineet, kuten korallikaulanauhat, samoin kuin kotilon- ja simpukankuoret ja niitä sisältävät koriste-esineet ovat yleistä kauppatavaraa monissa etelän rantalomakohteissa. Osa koralli-, kotilo- ja simpukkalajeista on uhanalaisia, ja niillä käytävä kauppa ja rajanylitys niiden kanssa on laitonta.

Käärmeen- tai krokotiilinnahkaiset laukut ja vyöt sekä muut matelijoiden nahasta tehdyt tuotteet ovat EU-maissa enimmäkseen laillista alkuperää. EU:n ulkopuolella sen sijaan on myynnissä sellaisiakin nahkatavaroita, jotka on tehty uhanalaisista lajeista. Kaikkia kilpikonnatuotteita – kuten kilpikonnaöljyä ja kilpikonnan kilvestä tehtyjä esineitä – on syytä välttää, koska osa niistä on peräisin uhanalaisista lajeista.

Täplikkäät turkikset ovat monessa tapauksessa uhanalaisista kissaeläinlajeista. Myös muut turkikset on syytä jättää ostamatta, koska niissäkin voi olla uhanalaisia lajeja. Kuten muissakin matkailijoille tarjottavissa esineissä, myös turkiksissa eläimen laji voi todellisuudessa olla jokin aivan muu kuin mitä myyjä sanoo.

Täytetyt linnut, kilpikonnat, liskot ja monet muut eläimet voivat niin ikään olla uhanalaisia lajeja, joiden kauppa ja maahantuonti on laitonta. Itämaisen lääketieteen tuotteet, joita Aasiassa on laajalti myynnissä, sisältävät usein uhanalaisten eläinten laittomasti hankittuja osia, kuten sarvikuonon sarvea, tiikerinluuta tai karhunsappea.

Shahtoosh-villasta tehtyjä hartiahuiveja voi olla myynnissä erityisesti Aasiassa. Shahtoosh on hyvin kallis villalaatu, jota hankitaan tappamalla erittäin uhanalaisia chiruja eli tiibetinantilooppeja (Pantholops hodgsonii). Trooppisista puulajeista tehtyjä koriste-esineitä voi kohdata muun muassa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kuten monien muidenkin matkamuistojen kohdalla usein on, myyjä ei välttämättä tiedä mistä puulajista esine on tehty, ja se saattaa olla myös uhanalaista lajia, jolla käytävä kauppa on laitonta.

Norsunluusta ja sarvikuonon sarvista valmistettujen koriste-esineidensekä virtahevon hampaiden osalta lainsäädäntö on erilaista eri maissa. Joissain Afrikan ja Aasian maissa niiden myynti on rajoitetusti sallittua, mutta useissa muissa maissa niiden maahantuonti on kuitenkin kiellettyä.

Mursun hampaista, hylkeiden luusta ja muista merinisäkkäiden osista tehtyjä koriste-esineitä on myynnissä etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Niiden myynti on kuitenkin laillista vain silloin, kun valmistajina ja myyjinä ovat alkuperäisväestöön kuuluvat käsityöläiset. Valaanlihaakin matkailijat yrittävät joskus tuoda Suomeen, erityisesti Pohjois-Norjasta palatessaan, mutta sen maahantuonti on kiellettyä. Valaiden hampaista ja luista tehtyjen koriste-esineiden tuonti sen sijaan on sallittua, jos niille on etukäteen hankittu tuontilupa.

Eläviä kasveja, kuten orkideoja ja kaktuksia, ei kannata ostaa ulkomaanmatkoilta. Luonnosta kerätyt yksilöt voivat olla uhanalaista lajia ja laittomia. Vastaavasti matkailijan ei pidä ostaa mitään eläviä eläimiä, vaikka niitä on houkuttelevasti tarjolla monien maiden toreilla – niin kaukomaiden lomakohteissa kuin tutussa Tallinnassakin. Muun muassa linnut, kilpikonnat ja liskot voivat olla laitonta alkuperää.

 

Huonekalu- ja sisustusmateriaalina trooppinen puu

Suomalaisissa huonekaluliikkeissä myytävistä puutarhakalusteista suurin osa on nykyään valmistettu trooppisista sademetsäpuulajeista. Puutarhahuonekalujen lisäksi trooppista puuta käytetään toisinaan myös parketeissa ja muissa sisustusmateriaaleissa, veneiden sisustuksessa sekä eräissä tapeteissa ja grillibriketeissä.

Usein liikkeessä ilmoitetaan materiaaliksi vain “kovapuu”, jota käytetään yleiskäsitteenä kymmenille eri puulajeille – joista osa on uhanalaisia. Muun muassa mahonki (Swietenia macrophylla) kuuluu niihin uhanalaisiin puulajeihin, joilla käytävän kaupan laajuutta rajoitetaan CITES-sopimuksella. Suomessa laillisesti myytävän puuhuonekalun raaka-aineena voi olla myös laittomilta hakkuutyömailta kaadettua puutavaraa. Monissa maissa laittomat hakkuut ovat yleisiä, ja sen jälkeen kun puutavara on kulkenut muutaman välikäden kautta, seuraava ostaja ei enää aavista sen olevan laitonta alkuperää. 

Puuhuonekalujen ja muiden puutuotteiden yhteydessä näkee usein erilaisia merkintöjä ja selostuksia puutavaran ympäristöä säästävästä alkuperästä – esimerkiksi väitteitä, että jokaista kaadettua puuta kohti on istutettu uusi puu. Hyvin monet näistä merkinnöistä ovat tarkemmissa tutkimuksissa osoittautuneet harhaanjohtaviksi tai kokonaan perättömiksi. Tällä hetkellä maailmassa toimii vain yksi luotettavasti dokumentoitu kansainvälinen puutavaran ympäristömerkintäjärjestelmä: kansainvälisen puolueettoman valvontaelimen Forest Stewardship Councilin myöntämä FSC-merkintä.

Myös suomalaiselle kuluttajalle, joka on hankkimassa trooppisesta puusta valmistettua tuotetta, FSC-merkittyjen tuotteiden valitseminen on ainoa keino varmistaa, että tuotteen raaka-aineen hankinta ei ole vaarantanut uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia.

 

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:24

Kaupan rajoitukset – sijoitus kehitysmaiden tulevaisuuteen

Eläinten ja kasvien liiallinen keruu, joka saattaa lajit uhanalaisiksi, vaarantaa myös paikallisen väestön näistä lajeista riippuvaisen toimeentulon tulevaisuudessa. Toisaalta jos luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävää, siitä voi olla huomattavaa taloudellista hyötyä paikallisille asukkaille, erityisesti kehitysmaissa. Samalla se motivoi asukkaita suojelemaan näiden lajien elinympäristöjä. 

Monilla myyntiin kerättävillä eläimillä ja kasveilla on tärkeä rooli esimerkiksi paikallisen väestön omassa ruokataloudessa tai luontaislääkinnässä. Näiden lajien liiallinen keruu kansainvälistä kauppaa varten voi siksi vaarantaa myös niiden riittävyyden paikalliseen omavaraiseen käyttöön.

 

CITES – yksi maailman tehokkaimmista suojelusopimuksista 

Kansainvälinen sopimus uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävän kaupan rajoittamisesta eli CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on yksi maailman laajimmista luonnonsuojelusopimuksista. Sopimus on ollut voimassa vuodesta 1975, ja sen on allekirjoittanut 160 valtiota.

CITES-sopimus kattaa noin 30 000 luonnonvaraista eläin- ja kasvilajia. Se määrittelee näillä lajeilla käytävälle kansainväliselle kaupalle eriasteisia rajoituksia tai kieltoja sen mukaisesti, kuinka uhanalainen laji on ja missä määrin sen kannat kestävät käyttöä. Niille lajeille, joiden kannan katsotaan kestävän rajoitetun hyödyntämisen, määritellään vuosittaiset maakohtaiset vientikiintiöt.

CITES on osoittautunut yhdeksi maailman menestyksekkäimmistä luonnonsuojelun keinoista. Sen runsaan neljännesvuosisadan aikana, jolloin CITES on ollut toiminnassa, yksikään sen suojiin otettu laji ei ole kuollut sukupuuttoon – siitäkään huolimatta, että eräät lajit ovat olleet sukupuuton partaalla siinä vaiheessa, kun ne on otettu mukaan CITES:iin.


Ympäristöjärjestö WWF on yksi CITES:in toimivuuteenmyötävaikuttavista järjestöistä. WWF on muun muassaperustanut yhdessä Maailman luonnonsuojeluliiton eliIUCN:n kanssa TRAFFIC-järjestön, joka on kaupankäynnin muotoja ja uhanalaisten lajien tilaa tarkkaileva kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio.

 

Eläimillä ja kasveilla käytävää kauppaa lukuina

Laillinen kauppa

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan yhteis arvo maailmassa: runsaat 5 mrd. euroa vuodessa.

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan nielevä yksilömäärä maailmassa (sisältää sekä elävät että kuolleet eläimet ja kasvit, samoin kuin niistä tehdyt tuotteet): noin 350 milj. yksilöä vuodessa.

Laiton kauppa

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: runsaat 100 000 eläin- ja kasviyksilöä.

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja sekä niistä tehtyjä tuotteita, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: arviolta 300 000 eläin- ja kasviyksilöä.

(Huom: nämä luvut sisältävät vain tullissa paljastuneet tapaukset. Onnistuneiden salakuljetusten määrää on mahdoton tietää, mutta kiinni jääneiden tapausten arvioidaan olevan vain pieni osa kaikesta salakuljetuksesta.)

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 299 yksilöä.

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 60 yksilöä.

Suojelu

CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) astui voimaan 1975. Tällä hetkellä (loppuvuonna 2002) sen on allekirjoittanut 160 maata. CITES-sopimus kattaa 22 000 kasvilajia ja 6 000 eläinlajia.


Lähde http://www.wwf.fi/

Theme Design by Deeogee. Sponsored by Key West , Florida Keys, Dry Tortugas