Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 25. Maaliskuu - 19:49

Fosfaatittomat pesuaineet ovat yleistyneet Suomessa merkittävästi viimeisen vuoden aikana. WWF esittää, että vesistöjä rehevöittävien fosfaatillisten pesuaineiden myynti kiellettäisiin kokonaan kaikissa Itämeren rantavaltioissa. WWF vetosi huhtikuussa 2008 pesuainevalmistajiin, jotta ne luopuisivat vapaaehtoisesti fosfaattien käytöstä pesuaineissaan.

Fosfaatittomien pesuaineiden tarjonta on kasvanut koko Itämeren alueella. WWF ja sen sisarjärjestöt kartoittavat parhaillaan markkinoiden nykytilaa Suomessa ja Baltian maissa. Ruotsissa ja Saksassa fosfaatillisten pyykinpesuaineiden myynti on jo kielletty.

Suomessa tarjolla olevien fosfaatittomien pyykinpesupulvereiden määrä vaikuttaa kaksinkertaistuneen viime vuodesta. Fosfaatteja sisältävien tuotteiden osuus markkinoilla on pienentynyt, ja niiden sisältämä fosfaattipitoisuus on laskenut. Erityisen paljon fosfaatteja (15-30%) sisältävät pesupulverit ovat kadonneet Suomen markkinoilta lähes kokonaan. Vuoden aikana fosfaatittomien pyykinpesuaineiden pakkausmerkinnät ovat parantuneet, mikä helpottaa kuluttajien pesuainevalintoja. Myös konetiskiainevalikoimiin on tullut lisää fosfaatittomia vaihtoehtoja.

Suuri osa Suomessa myynnissä olevista pesuaineista sisälsi vielä viime keväänä sinilevien ravintonaan käyttämää fosforia. Vesistöissä fosfori on yksi rehevöitymisen päätekijä.

”On hienoa huomata, että vetoomuksen jälkeen moni kauppaketju on järjestelmällisesti siirtynyt pääosin fosfaatittomiin pesuaineisiin, ja lopuillekin etsitään korvaavia tuotteita”, WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhunensanoo.

Suurin vaikutus pesuaineiden fosfaateilla on viemäriverkon ulkopuolella. Myös jätevesien käsittelyn tasossa Itämeren asutuskeskuksissa on vielä parantamisen varaa.

”Esimerkiksi 40 miljoonan asukkaan Puolassa lähes puolet väestöstä asuu viemäriverkon ulkopuolella, ja pesuaineiden sisältämä fosfori voi päätyä käsittelemättömänä vesistöihin. Yksi Puolan suurimmista pesuainevalmistajista, Procter & Gamble, vastasi WWF:n haasteeseen ja on lopettanut vapaaehtoisesti fosfaatillisten pyykinpesuaineiden valmistuksen Puolan tehtaillaan”, Vilhunen kertoo.

Itämeren suojelukomissio HELCOM suosittelee fosfaattien korvaamista vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla. Laajamittainen fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtyminen on lyhyellä tähtäimellä kustannustehokas tapa vähentää merkittävästi ravinteiden pääsyä Itämereen ja kohentaa sen tilaa.

”Jos HELCOMissa tai EU:ssa ei päästä nopealla aikataululla yksimielisyyteen fosfaatillisten pesuaineiden kieltämisestä, tulisi asiaan vaikuttaa kansallisella lainsäädännöllä, kuten Ruotsissa ja Saksassa”, Vilhunen sanoo.

WWF kanta on, että fosfaatillisten pesuaineiden myynti tulee kieltää Itämeren rantavaltioissa kokonaan. Kielto koskisi kaikkia pyykinpesu-, astianpesu- ja siivousaineita niin kotitalous- kuin teollisuuskäytössä. Käytännössä pyykinpesuaineissa rajana olisi 0,2 % fosforipitoisuus (0,8 % fosfaattia) ja konetiskiaineissa 0,5 % fosforipitoisuus (2,0 % fosfaattia).

Lisätietoja:

WWF meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854, sampsa.vilhunen@wwf.fi

WWF: Fosfaatilliset pesuaineet kiellettävä kaikissa Itämeren rantavaltioissa | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 7. Maaliskuu - 22:53

Suomi on paitsi järvien, myös lampien, jokien, purojen ja lähteiköiden maa. Meillä on pitkä ja vahva perinne metsä- ja suoluontotyyppien tutkimuksesta, mutta tietomme vedenalaisista luontotyypeistä ja niiden tilasta on puutteellisempi.

Aikaisemmin vesistöjä on tarkasteltu pitkälti ihmisen tarpeiden, kuten raakaveden hankinnan, virkistyskäytön sekä kalastuksen kannalta ja varsinkin pienvedet ovat jääneet osin syrjään. Huomio on kuitenkin viimein kääntymässä enenevässä määrin vesiluonnon monimuotoisuuteen ja ekologiseen tilaan. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksien perusteella tämä onkin välttämätöntä, jos haluamme turvata vesiluontomme säilymisen.

Sisävesiemme luontotyypeistä 40 % on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Alueellisesti tarkastellen tilanne on huolestuttava Etelä-Suomessa, jossa 68 % luontotyypeistä on uhanalaisia. Pohjois-Suomen vesistöt voivat onneksi paremmin: siellä vain 3 % luontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi.

Virtavedet ja lähteiköt uhanalaisimpia

Virtavedet ovat uhanalaistuneet järviä ja lampia voimakkaammin. Kaikki puro- ja jokityypit tunturialueiden virtavesiä lukuun ottamatta ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Purot ja joet ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Virtavesiluonto on säilynyt paremmin Pohjois-Suomessa, jossa uhanalaisia ovat vain erittäin suuret joet.

Virtavesityyppien uhanalaisuus selittyy valuma-alueiden tehokkaalla maankäytöllä, kuten maa- ja metsätalouden ja erilaisen vesi- ja rantarakentamisen laaja-alaisuudella ja voima-
peräisyydellä. Tästä syystä uhanalaisimpia ovat Lounais-Suomen savikkoalueiden virtavesityypit, joita ihmistoiminta on muuttanut jo ennen 1950-lukua.

Myös virtaveden koko vaikuttaa uhanalaisuuteen. Jokisysteemissä alaspäin mentäessä maankäytön ja kuormituksen vaikutukset kertautuvat. Suuriin jokiin kohdistuu myös enemmän vesirakentamista ja säännöstelyä.

Kuten virtavedet, myös lähteiköt ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa lähteikköjen luonnontilaisuus on heikentynyt jossain määrin, mutta ne on arvioitu alueellisesti edelleen säilyviksi.

Järvet rehevöityvät ja liettyvät

Järvien luonnontilan muutokset ovat olleet merkittäviä, mutta uhanalaisia järvityyppejä on selvästi vähemmän kuin virtavesiä. Valtakunnallisesti uhanalaisia ovat runsaskalkkiset järvet, lyhytviipymäiset järvet sekä Etelä-Suomeen painottuneet luontaisesti runsasravinteiset järvet. Näiden järvityyppien osuus on vain muutamia prosentteja järvien kokonaispinta-alasta.

Valtaosa järvityypeistä on kuitenkin luokiteltu silmälläpidettäviksi. Silmälläpidettävien järvityyppien osuus koko järvipinta-alastamme on jopa noin 90 %. Tämä johtuu järvien laaja-alaisesta rehevöitymisestä ja kiintoainekuormituksen aiheuttamasta pohjien liettymisestä.

Etelä-Suomen lampien tilanne on selvästi huonompi kuin järvien. Kaikki muut lampityypit, paitsi kalliolammet ja suolammet on luokiteltu Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisiksi. Huolestuttavin tilanne on savikkoalueilla sijaitsevilla äärimmäisen uhanalaisilla luontaisesti runsasravinteisilla lammilla. Niiden luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia esiintymiä ei ehkä enää ole löydettävissä.

Maankäytön paineet uhanalaistumisen syy

Sisävesien uhanalaistumiseen on merkittävimmin vaikuttanut valuma-alueen maankäyttö. Maatalouden, metsien ja soiden ojitusten, muiden metsätaloustoimien (hakkuut, maanmuokkaus, lannoitus) tai turpeenoton vaikutukset näkyvät virtaamamuutoksina tai ravinteiden, orgaanisen aineksen ja kiintoaineiden kuormituksena vesistöön. Teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttamaa ravinnekuormitusta on sen sijaan saatu vähennettyä, mikä on heijastunut useiden suurten järvien veden laadun paranemisena.

Sisävesiluonnon uhanalaistumista ovat aiheuttaneet myös vesirakentaminen, vesien säännöstely ja rantarakentaminen, pienvesillä myös uittoperkaukset, uomien kaivamiset tulvasuojelussa tai metsäojituksissa sekä lähiympäristön hakkuut. Nämä toiminnot ovat kohdistuneet suoraan vesiluontotyyppiin.

Vesiensuojelu vietävä valuma-aluetasolle

	© Jari Ilmonen

Vesiluonnon suojelu ja tilan parantaminen edellyttävät valuma-aluetasoisia kokonaisratkaisuja, joissa maankäytön suunnittelu on avainasemassa. Kokonaisia valuma-alueita koskevat vesiensuojelutoimenpiteet ovat tärkeitä, koska pelkällä rantaviivan suojelulla ei voida estää valuma-alueiden voimaperäisen maankäytön vaikutuksia.

Pienvesiluonnon turvaamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota metsätaloustoimien ja kunnostusojitusten yhteydessä. Pienvesien suojelua on myös syytä laajentaa entistä tehokkaammin myös luonnontilaltaan jossain määrin heikentyneisiin kohteisiin, ja pienten virtavesien ja lähteikköjen ennallistamiseen tulee panostaa.

Lähde Suomen Ympäristökeskus

Kirjoittaja auhn @ 25. Helmikuu - 14:01

Itämeri ei ole vain allas kirkasta tai sameaa vettä. Aivan kuten maalta, myös pinnan alta löytyy kasvillisuudeltaan ja eliöyhteisöiltään erilaisia luontotyyppejä.

Rannikkomme merialueiden välillä on suuria eroja muun muassa veden suolapitoisuudessa, maankohoamisen nopeudessa, kasvukauden pituudessa ja jääpeitteen kestossa sekä pohjan laadussa. Näiden tekijöiden lisäksi vedenalaisen lajiston ja luontotyyppien esiintymistä säätelevät valon määrä ja laatu sekä ravinnepitoisuus. Valon määrään ja laatuun vaikuttaa oleellisesti valon tunkeutumissyvyys, joka on rehevöitymiskehityksen myötä pienentynyt. Rannan avoimuus tuulille ja aallokolle on myös tärkeä säätelytekijä.

Vedenalaisten luontotyyppien uhanalaisuus

Itämeren monet ongelmat, pahimpana rehevöityminen, ovat vaikuttaneet myös meren luontotyyppeihin. Puolet Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä on joko erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Ainoa koko rannikollamme säilyväksi arvioitu luontotyyppi ovat hydrolitoraalin (matalan veden) rihmaleväyhteisöt. Tämä rantakallioita peittävä vaaleanvihreä levämatto on hyötynyt rehevöitymisestä, toisin kuin muut luontotyypit.

Uhanalaisimmat vedenalaiset luontotyypit ovat rannikkomme eteläisimmissä osissa, Saaristomerellä ja Suomenlahdella, missä ihmistoiminnan vaikutus meriluontoon on suurinta. Paras tilanne näyttäisi olevan Merenkurkussa ja Perämerellä.

Erittäin uhanalaisia Itämeren luontotyyppejä ovat punaleväyhteisöt, meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt. Pääasiassa hiekkapohjilla esiintyvät meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt kuuluvat Suomen vastuuluontotyyppeihin, ja niiden huono tilanne on siksi erityisen huolestuttavaa.

Vaarantuneita luontotyyppejä ovat kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt sekä uposkasvivaltaiset pohjat.

Silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi on arvioitu sinisimpukkayhteisöt, sublitoraalin rihmaleväyhteisöt, valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt ja valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt.

Eräistä Itämeren luontotyypeistä, kuten palleroahdinpartayhteisöistä ja vesisammalyhteisöistä tiedetään edelleen liian vähän, jotta niiden tila voitaisiin arvioida.

Moniongelmainen Itämeri vaatii monipuolista apua

Itämeren tilanteen parantamiseksi on edelleen vähennettävä rehevöitymistä edistäviä ravinnevalumia.

Öljy- ja kemikaalikuljetusten lisääntymisen vuoksi onnettomuuksien vaara on kasvanut Itämerellä. Onnettomuuksien ehkäisyyn tulisi panostaa entistä voimakkaammin, sillä ehkäisy on monin verroin helpompaa kuin onnettomuuksian jälkien korjaaminen. Vieraslajien leviämisen ehkäisyssä olisi avainasemassa kansainvälisen painolastivesisopimuksen ratifiointi.

Vesirakentamisessa ja vedenalaisten öljy- ja kaasuputkien linjauksissa tulee ottaa huomioon meriluonnon erityispiirteet ja ehkäistä haittoja jo suunnitteluvaiheessa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Itämereen, vaikka kaikkia sen seurauksia meren ja rannikon luontotyyppeihin ei vielä pystytä ennustamaan.

Lähde Suomen Ympäristökeskus