Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 28. Lokakuu - 11:29

Suurin osa eurooppalaisista palmuöljyä ostavista yrityksistä ei sitoumuksistaan huolimatta osta vastuullisesti tuotettua palmuöljyä, selviää WWF:n tänään julkaisemasta palmuöljymittarista. WWF pisteytti ensimmäistä kertaa 59 merkittävimmän eurooppalaisen palmuöljyä käyttävän yrityksen vastuullisuuden. Kolme neljästä mukana olleesta suomalaisyrityksestä osoitti merkkejä edistyksestä.

Kymmenen yritystä sai pisteytyksessä yli 20 pistettä, mikä osoittaa selvää edistystä vastuullisen palmuöljyn käytössä. Korkein mahdollinen pistemäärä oli 29. Parhaiten pärjänneet yritykset ovat liittyneet RSPO:hon (Roundtable on Sustainable Palm Oil), seuranneet kattavasti palmuöljyhankintojaan sekä siirtyneet sanoista tekoihin aloittamalla vastuullisesti tuotetun palmuöljyn hankinnan. Menestyneimpien yritysten joukossa ei ollut yhtään suomalaista.

Vaikka osa yrityksistä näyttääkin nyt rohkaisevaa esimerkkiä, suurin osa yrityksistä ei tätä tee. 19 yritystä sai mittarissa vain 0-3 pistettä, mikä tarkoittaa, etteivät ne ole tehneet juuri mitään lisätäkseen vastuullisen palmuöljyn käyttöä. Palmuöljytuotteiden nykyinen jälleenmyyjä ja entinen valmistaja Raisio Oyj sijoittui tähän joukkoon saaden vain yhden pisteen.

28 yritystä sijoittui 5-20 pisteen välille. Näistä muutama on osoittanut selvää edistystä, mutta suurin osa on vasta aloittanut toimet vastuullisesti tuotetun palmuöljyn käytön lisäämiseksi. Suomalaisista yrityksistä SOK (10,5 pistettä) ja Mildola (9 pistettä) ovat heränneet vastuullisen hankinnan tärkeyteen. Ruokakeskolla (5 pistettä) on vielä näitäkin enemmän parannettavaa ympäristövastuussaan.

“WWF on tyytyväinen niiden yritysten toimintaan, jotka ovat siirtyneet selkeästi kohti vastuullisesti tuotetun palmuöljyn käyttöä. Monilla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Palmuöljymittarissa hyvin menestyneiden yritysten esimerkki kannustaa muita seuraamaan perässä ja osoittaa, että ympäristövastuun käytännön toteuttaminen on mahdollista”, sanoo WWF Suomen metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa.

WWF Suomi on jo kahden vuoden ajan kehottanut suomalaisia palmuöljyn ostajia sitoutumaan vastuullisen palmuöljyn hankintaan. Vuonna 2007 tehty WWF Suomen selvitys osoitti, että suomalainen elintarviketeollisuus ei ollut vielä herännyt palmuöljyhankintansa ympäristövaikutuksiin.

”WWF haluaa kannustaa hyvin menestyneitä yrityksiä parantamaan edelleen vastuullisuuttaan niin, että käytetystä palmuöljystä sata prosenttia olisi sertifioitua. Monet yritykset ovat jo asettaneet tämän tavoitteekseen. Koska sertifioitua vastuullista palmuöljyä on nyt saatavilla, on aika laittaa tärkeimmät palmuöljyn käyttäjät tilille lupauksistaan”, Kiianmaa jatkaa.

Sertifioitua vastuullista palmuöljyä on ollut saatavilla marraskuusta 2008 alkaen. Sertifiointi takaa sen, että arvokkaita sademetsäalueita ei ole hakattu plantaasien tieltä ja RSPO:n määrittelemät tiukat ympäristö- ja sosiaaliset kriteerit on otettu huomioon.

Palmuöljymittari ja sen tulokset löytyvät osoitteestawww.panda.org/palmoilscorecard.

Useimmat palmuöljyn ostajat reputtivat vastuullisuustestissä | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 12. Toukokuu - 14:59

WWF pisteyttää palmuöljyä ostavat yritykset | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 15:25

Suklaa

Suussa sulava suklaa kasvaa tropiikissa, ei kuitenkaan levyinä ja patukoina pensaissa, vaan kaakaopuusta saatavina  kaakaopapuina.

Kaakaopuuta kasvatetaan pääasiassa peltometsäviljelmillä, joilla kasvaa myös muita puita. Vaikka kaikkea alkuperäistä puustoa ei peltometsäviljelmän tieltä hakatakaan, alueen puuston keskipituus ja -läpimitta yleensä silti pienenevät ja metsän eläin- ja kasvilajit vähenevät.

Kaakaopuuta viljellään maailmanlaajuisesti 7,5 miljoonalla hehtaarilla. Päätuottajia ovat Norsunluurannikko, Indonesia, Ghana, Nigeria, Brasilia ja Kamerun. Suomeen tuodaan kaakaota vuosittain yli 8 miljoonaa kiloa, mutta lukuun ei ole laskettu mukaan esimerkiksi suklaata tai muita kaakaota sisältäviä tuotteita. Kaakaoviljelmät toimivat yleensä vain noin 25 vuotta, ja sen jälkeen ne joudutaan hylkäämään. Kun kaakaon viljely loppuu, jäljellä oleva sademetsä hakataan usein pelloksi.

Sokeri kuluttaa veden ja maan

Kaakaon lisäksi toinen suklaan tärkeä raaka-aine on sokeri. Sokeriruoko on todennäköisesti eniten sademetsien monimuotoisuutta tuhonnut viljelykasvi, ja sokeriruokoplantaasien tieltä on tuhottu sademetsää etenkin Latinalaisen Amerikan rannikolla. Ruokosokeria viljellään 19,6 miljoonalla hehtaarilla, ja se tuottaa yhden maailman suurimmista viljelysadoista. Päätuottajat ovat Brasilia, Intia, Kiina, Thaimaa, Pakistan, Meksiko ja Australia. Vuonna 2005 Suomeen tuotiin ruokosokeria lähes 52 miljoonaa kiloa pääasiassa Swazimaasta, Jamaikalta, Keniasta ja Norsunluurannikolta. Noin neljännes Suomessa käytetystä sokerista on ruokosokeria, loput Euroopassa tuotettua juurikassokeria.

Erityisen vahingollisia ympäristölle ovat sokeriruokoviljelmien suuri vedenkulutus sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden pintavalunta. Viljelmien lähistöllä olevat vesistöt pilaantuvat sokerin valmistuksessa syntyvistä jätteistä ja tehdaspäästöistä sekä viljelyssä syntyneen eroosion tuottamasta hiesusta ja plantaasien lannoitehuuhtoumista.

Sokeriruokoplantaasit kuluttavat pellon maaperää niin voimakkaasti, että sokeriviljelmiä voidaan hyvällä syyllä verrata kaivostoimintaan, jossa maaperä tyhjennetään ravinteista. Ruokosokeria käytetään myös biopolttoaineiden raaka-aineena, ja kun biopolttoaineiden käyttö lisääntyy, sokerintuotanto uhkaa kasvaa ja sademetsien hakkuut lisääntyä. Suklaa sisältää usein myös palmuöljyä ja soijaa. Öljypalmuplantaasien perustaminen uhkaa erityisesti Kaakkois-Aasian sademetsiä, ja soijaviljelmien tieltä raivataan Amazonin sademetsiä.

Sokeriset einekset

Suklaan lisäksi myös monet muut makeat herkut sisältävät raaka-aineita, jotka ovat peräisin sademetsäalueilta. Sokeria käytetään muun muassa virvoitusjuomien, jäätelön ja makeisten valmistamisessa. Lisäksi monet valmisruoat sisältävät sitä. Viinerit ja muut valmiit leivonnaiset sisältävät usein myös palmuöljyä. Monissa kekseissä ja pikkuleivissä käytetään paitsi palmuöljyä myös soijaa.
 

Mitä minä voin tehdä? 

Kun makeannälkä iskee, syö kotimaisia hedelmiä ja marjoja tai leivo itse pullaa tai marjapiirakkaa. Suklaissa suosi luomua ja Reilun kaupan vaihtoehtoja. Reilun kaupan suklaan, sokerin ja kaakaon tuotannossa käytetään vähemmän kemikaaleja ja pyritään välttämään metsän raivausta.

Pähkinäiset suklaa-browniet (n. 12 kpl)

50 g Reilun kaupan tummaa suklaata rouhittuna

110 g voita

2 luomumunaa

225 g Reilun kaupan sokeria

50 g jauhoja

1 tl leivinjauhetta

hyppysellinen suolaa

100 g hasselpähkinöitä

Kuorrutukseen:

100 g huoneenlämpöistä voita

100 g tomusokerikuorrutetta

100 g tuorejuustoa

1 tl mustaa, vahvaa Reilun kaupan kahvia

1. Lämmitä uuni 180 asteeseen.
2. Paahda hasselpähkinän puolikkaita uunissa noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat kevyesti ruskistuneita.
3. Sulata suklaa ja voi vesihauteessa.
4. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola kulhoon ja sekoita ne keskenään. Kaada joukkoon myös sokeri.
5. Lisää vielä munat ja suklaa-voiseos ja sekoita kunnolla.
6. Lisää seokseen hasselpähkinät.
7. Kaada seos leivinpaperoidulle pellille ja paista noin 30–40 minuuttia, kunnes paistos on kauttaaltaan kypsä.
8. Anna kypsän paistoksen jäähtyä pellillä.
9. Aloita kuorrutteen tekeminen möyhentämällä voi ja tomusokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi.
10. Sekoita joukkoon myös kahvi ja tuorejuusto.
11. Levitä kuorrute jäähtyneen paistoksen päälle.
12. Jäähdytä jääkaapissa noin 30 minuuttia ja leikkaa paistos neliöiksi.

Resepti: Reilun kaupan edistämisyhdistys

Lähde: www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 15:20

Ratkaisuja näköpiirissä

Palmuöljyn tuotanto on tärkeä tulonlähde ja työllistäjä kehittyville maille. Öljypalmua tulee kuitenkin kasvattaa  ympäristön etu huomioon ottaen, eikä viljelmien tieltä saa tuhota sosiaalisilta ja luonnonarvoiltaan tärkeitä metsiä.

 
Sademetsän raivaaminen ei ole välttämätöntä, vaan öljypalmuplantaasit voidaan perustaa Kaakkois-Aasiassa runsaille joutomaille metsien säästämiseksi. Teollisuus, lainsäätäjät, rahoittajat ja myös tavalliset kuluttajat ovat kaikki omilla päätöksillään vastuussa Kaakkois-Aasian luonnon tulevaisuudesta.

Palmuöljyä sisältävät esimerkiksi monet

• ranskanperunat ja valmisruoat

• kakut, keksit ja muut leivonnaiset

• perunalastut

• kasvirasvajäätelö ja suklaa

• margariinit

• saippuat, kosmetiikka ja pesuaineet

• tuholaistorjunta-aineet

• biopolttoaineet

Palmuöljyä käytetään lisäksi kaivos-, lääke-, muovi- ja tekstiiliteollisuudessa sekä tienrakennuksessa.

 
Mitä minä voin tehdä?

Kysy tuoteselosteessa mainitun rasvan tai öljyn laatua ja alkuperää kauppiaalta tai suoraan tuotteen valmistajalta.

Tiedon levittäminen ja asiasta kysyminen on tärkeä ruohonjuuritason ympäristöteko, sillä ainakin tällä hetkellä elintarvikejalostajat ja vähittäiskauppa voivat eniten vaikuttaa palmuöljyn vastuullisen tuotannon yleistymiseen. Kuluttaja voi myös suosia tuotteita, joissa on käytetty esimerkiksi rypsi- tai auringonkukkaöljyä, ja nauttia uppopaistettujen ranskanperunoiden sijasta muilla tavoin valmistettuja perunoita. Valmistamalla ruoan alusta asti itse ja käyttämällä rypsi- tai oliiviöljyä tai voita varmistat, ettei lautasellesi päädy palmuöljyä.

 
Mestari Markuksen helpot uuniperunat

Halkaise kuoripäälliset pestyt perunat pitkittäin. Sivele pinta kylmäpuristetulla rypsiöljyllä, lisää muutama rosmariinin oksa ja hieman murskattua suolaa perunoiden päälle. Asettele perunat uunipellille halkaistu puoli ylöspäin. Kypsennä 180–200-asteisessa uunissa noin 35–45 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä ja sopivasti ruskeita. Halutessasi voit vielä ennen paistamista maustaa perunat sivelemällä ne valkosipulimurskalla. Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Sademetsäystävällisten uuniperunoiden reseptin laati keittiömestari Markus Maulavirta.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 15:12

Ranskalaiset

Peruna on suomalaista perusruokaa: meistä jokainen syö vuosittain noin 60 kiloa pottuja. Moni yllättyy kuullessaan, että sademetsien tuhoutumisella ja arkisella perunalla on jotain tekemistä keskenään. Ne kuitenkin liittyvät toisiinsa, ja siltana toimii palmuöljy. Palmuöljy on maailman tuotetuin kasvirasva. Sitä ei ehkä löydy pullossa lähikaupan hyllystä, mutta lähes jokainen meistä käyttää palmuöljyä jossakin muodossa päivittäin.

Palmuöljyä käytetään Euroopassa eniten teollisissa valmisruoissa. Lähes kaikki pakasteena myytävät valmisruoat, muun muassa ranskanperunat, sisältävät palmuöljyä. Leivitetyt tuotteet on usein uppopaistettu palmuöljyssä, ja elintarvikkeiden, kuten keksien ja perunalastujen, tuoteselosteissa mainittu kasvirasva sisältää sekin yleensä palmuöljyä.

Orangin koti vaarassa

Valtaosa maailman palmuöljystä tuotetaan Indonesian ja Malesian öljypalmuplantaaseilla, joiden tieltä kaatuu muun muassa Borneon ja Sumatran saarilla ainutlaatuista sademetsää roimaa vauhtia. Vuosina 1990–2002 öljypalmuplantaasien pinta-ala on Malesiassa kolminkertaistunut, Indonesiassa nelinkertaistunut. Tällä hetkellä öljypalmua kasvatetaan noin 11 miljoonan hehtaarin alueella, mikä vastaa kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Suuri osa tästä viljelyalasta oli aikaisemmin metsää. Tuotannon arvellaan yhä kasvavan.

Kaakkois-Aasian sademetsissä asustaa muun muassa oranki, ja ne ovat myös monen muun uhanalaisen lajin viimeisiä asuinsijoja. Alue onkin luontonsa monimuotoisuudella mitattuna yksi maapallon rikkaimmista: vuosina 1994–2004 Borneosta löydettiin 361 tieteelle kokonaan uutta eläinlajia. Ainutlaatuinen luonnonrikkaus saatetaan menettää, ennen kuin kaikkia lajeja on edes nimetty. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana orankien kotimetsistä yli 80 % on hakattu maan tasalle muun muassa öljypalmuplantaasien takia. Orankikanta romahti 1990-luvulla puoleen aiemmasta.

Nykymenetelmin tuotettu palmuöljy ei ole ilmastoystävällinen tuote. Metsiä ja luonnontilaisia turvemaita raivataan öljypalmupelloiksi kaatamalla ja kulottamalla, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Öljypalmun viljelyssä käytetään paljon lannoitteita ja torjunta-aineita, joiden tuotannosta syntyy myös merkittävästi päästöjä. Lisäksi niitä aiheutuu pitkistä kuljetusmatkoista.

Lähde http://www.wwf.fi/