Kirjoittaja auhn @ 11. Tammikuu - 14:22

www.ymparisto.fi - YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuosi käynnistyy.

Kirjoittaja auhn @ 8. Kesäkuu - 14:47

	Kuva: Riku Lumiaro

Aiemmin hajallaan ollut paikkatieto luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksista on nyt kaikkien saatavana yhtenäistetyssä muodossa ympäristöhallinnon Internet-palvelun kautta. Koko maan kattava luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksien paikkatietoaineisto eli Virgis on syntynyt Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä.

Virgis-paikkatietoaineiston tietosisältö koostuu Metsähallituksen tuottamista valtion alueita, reittejä ja palveluita koskevista tiedoista sekä sellaisista Jyväskylän yliopiston www.liikuntapaikat.fi -aineiston sisältämistä kuntien liikuntapaikoista, joiden voidaan katsoa olevan myös luonnon virkistyskäyttökohteita. Paikkatietoaineistoa on täydennetty alueellisten ympäristökeskusten ja virkistysalueyhdistysten tiedoilla. Aineistoa kootaan ja ylläpidetään Suomen ympäristökeskuksessa. Virgisin käyttö edellyttää, että lataajan koneella on paikkatieto-ohjelma sekä taustakartta-aineisto.

Virgis-paikkatietoaineisto on jaettu virkistysalueisiin, ulkoilureitteihin ja virkistyspalveluihin. Virkistysalueet ovat päätöksiin tai maankäyttösuunnitelmiin perustuvia, olemassa olevia luonnon virkistyskäyttöön varattuja alueita. Ulkoilureitit ovat käyttötavan mukaan luokiteltuja, ulkona tapahtuvaan liikkumiseen tarkoitettuja reittejä. Virkistyspalvelut ovat puolestaan luonnossa tapahtuvaan virkistäytymiseen osoitettuja tai virkistyskäytön tueksi rakennettuja kohteita, kuten maastohiihtokeskus, uimaranta, tulentekopaikka tai käymälä.

Tietosisältö ei ole kaikkien luokkien osalta vielä kattava, mutta aineistoa täydennetään säännöllisesti. Virgisiin ei ole otettu mukaan kohteita, jotka on rakennettu pelkästään liikuntaa tai urheilua varten. Esimerkiksi hyppyrimäkiä tai urheilukenttiä ei Virgisistä löydy.

Virgis-tietoja voidaan hyödyntää luonnon virkistyskäytön tai luontomatkailun seurannan ja tutkimuksen lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa ja seurannassa sekä opetuksessa. Merkittävä käyttömahdollisuus avautuu myös erilaisten luonnon virkistyskäyttöpalveluiden ja luontomatkailun opastusmateriaalien tuotannossa. Aineistoa voi käyttää maksutta myös kaupallisessa toiminnassa.

Virgis-paikkatietoaineisto löytyy ympäristöhallinnon sivulta Oiva-palvelusta osoitteesta www.ymparisto.fi/oiva.

Yksittäisiä luontoliikuntakohteita ja liikuntapaikkoja etsittäessä kansalaisia palvelevat Metsähallituksen www.luontoon.fi- jawww.retkikartta.fi- sekä Jyväskylän yliopiston www.liikuntapaikat.fi-sivustot.

Lisätiedot

www.ymparisto.fi - Tietoa luonnon virkistysmahdollisuuksista.

Kirjoittaja auhn @ 30. Maaliskuu - 20:03

Luonnontilaiset suot ovat vähentyneet kaikissa Pohjoismaissa. Kuva Ari-Pekka Auvinen.

Pohjoismaiden luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti vähenee. Useiden tärkeiden elinympäristöjen kuten soiden, niittyjen ja nummien pinta-alat ovat pienentyneet huomattavasti. Rakennettujen ympäristöjen pinta-ala on puolestaan kasvanut Pohjoismaissa keskimäärin 15 prosenttia vuodesta 1990. Nämä tulokset käyvät ilmi juuri julkaistussa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman NordBio2010 tutkimushankkeen loppuraportissa, jonka tekemisessä Suomen ympäristökeskus on ollut mukana.

“Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt Pohjoismaissa jo pitkään, ja vuoden 1990 jälkeen sen häviämisvauhti näyttää jopa kiihtyneen. Vuodelle 2010 asetettua tavoitetta luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä ei tulla saavuttamaan. Vaikka merkittävät puutteet ja eroavaisuudet Pohjoismaiden biodiversiteettiseurannoissa vaikeuttivatkin työtämme, kehityksen päälinjat vaikuttavat selkeiltä. Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatisikin nykyistä voimakkaampia toimia.” toteaa projektipäällikkö Bo Normander Århusin yliopistossa sijaitsevasta Tanskan ympäristöntutkimuslaitoksesta.

NordBio2010 -tutkimushankkeessa biologista monimuotoisuutta mitattiin sekä määrällisillä että laadullisilla indikaattoreilla. Määrällinen osa keskittyi maankäyttöön. Sitä tarkasteltaessa luonnonympäristöjen havaittiin vähenevän kaikkialla Pohjoismaissa, mutta myös valopilkkuja löytyy. Metsäala on jossain määrin lisääntynyt Tanskassa ja Islannissa, millä saattaa olla myönteinen vaikutus biodiversiteettiin.

“Myös Suomessa metsäala ja etenekin puuston määrä on lisääntynyt lähinnä soita ojittamalla. Kehitystä voidaan tuskin pitää luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottavana”, muistuttaa tutkimukseen osallistunut Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari-Pekka Auvinen.

Myös tutkimuksen laadulliset vertailutulokset viittaavat pääsääntöisesti kielteiseen kehitykseen. Hyvin tunnettujen lajiryhmien kantojen kehitys on ollut erityisesti maatalousympäristöjen, soiden ja niittyjen osalta laskeva. Tosin lintuihin painottuneen seuranta-aineiston luotettavuus vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä, sillä lintukantojen kehittyminen kertoo vain osatotuuden luonnon monimuotoisuuden tilasta. Hyvin tunnettujen lajien kantojen kehityksen lisäksi indikaattoreina käytettiin myös epäsuoria mittareita, kuten vanhojen puiden osuutta metsässä tai klorofyllin määrää vesistöissä.

Luonnon monimuotoisuuden kehityksen mittaamiseksi eri maiden ja maanosien mittakaavassa on alettu kehittää menetelmiä vasta viime vuosina. Yksi NordBio2010 -hankkeen tärkeimmistä saavutuksista on pohjoismaisen tutkimusyhteistyön tiivistyminen sekä eri maiden tutkimuskäytäntöjen vertailu. Biodiversiteettiseurantaa tulee jatkossa aktiivisesti koordinoida, jotta päätöksenteon pohjaksi saadaan vertailukelpoista tietoa kaikista Pohjoismaista.

www.ymparisto.fi 

Kirjoittaja auhn @ 9. Maaliskuu - 16:18

Lumitutkimusta. Kuva: Rauni Partanen

Ihmisen elämälle ja elinkeinojen harjoittamiselle tärkeät  luonnon tuottamat hyödykkeet ja palvelut kuten puhdas luonto ja vesi ovat vaarassa, kun ilmasto muuttuu. Ihmisen sopeutumismahdollisuuksia aletaan selvittää Suomessa kolmivuotisessa hankkeessa.

Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos sekä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistot ovat  aloittaneet laajan, EU:n LIFE+ -ohjelmaan kuuluvan VACCIA-hankkeen, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutusta suomalaisiin ekosysteemipalveluihin. Hankkeessa selvitetään, kuinka ilmaston lämpeneminen muuttaa ekosysteemipalveluja, kuten luonnon monimuotoisuutta, veden hyvää laatua ja muita luonnon tarjoamia edellytyksiä maa-, metsä- ja kalataloudelle, luontomatkailulle sekä maankäytölle kaupunkiympäristöissä.

Hankkeessa halutaan myös löytää tapoja, joilla kansalaiset sekä heidän elinkeinonsa kaupungissa ja maaseudulla pystyvät parhaiten sopeutumaan väistämättömään muutokseen. Mallit ja tulevaisuuskuvaukset sekä eri lähteistä tietoja yhdistelevät tietokannat ovat keskeisiä työkaluja muutosarvioiden tekemisessä. Hankkeen aikana tehdään yhteistyötä kymmenien eri tahojen kanssa tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja ammattikorkeakouluista kuntiin, yrityksiin ja järjestöihin. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin kolme miljoonaa euroa ja selvityksiä tehdään yli 70 henkilötyövuoden voimalla.

Vaikutuksia selvitetään eri puolilla Suomea

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ekosysteemipalveluihin selvitetään mahdollisimman monenlaisissa ympäristöissä suurista kaupungeista (Helsinki, Lahti) ja matkailukeskuksista (Kuusamo, Sotkamo) erityyppisiin metsä-, maatalous- ja vesialueisiin, pohjoisesta etelään sekä sisämaasta rannikoille. Alueiden ytimenä ovat Suomen kansallisen tason tutkimusinfrastruktuuriin kuuluvat pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkoston alueet.

Suomi on eturivin maita ilmastonmuutokseen sopeutumisen tutkimuksessa ja näin hankkeen tuloksista hyötyvät myös muut Euroopan maat. Ekosysteemipalvelujen muuttumista ja erilaisia mahdollisuuksia sopeutua tähän ilmeisen nopeaan muutokseen esitellään suurelle yleisölle, hallinnolle ja asiantuntijoille, paikallisille intressi- ja sidosryhmille, elinkeinonharjoittajille ja maanomistajille. Käytössä ovat tutkimuksen, koulutuksen ja taiteenkin keinot.

Eri sidosryhmille esitellään alueellisia muutosskenaarioita ja menetelmiä joilla muutosta voi arvioida. Tulevaisuustyöpajoissa eri kohderyhmät miettivät ja tunnistavat itselleen keskeisimpiä uhkia ja hakevat niihin parhaiten sopivia ratkaisuja. Myös todelliset tulosten loppukäyttäjät, tämän päivän lapset, jotka joutuvat aikuisina kokemaan ilmastonmuutoksen seuraukset, on otettu huomioon: tuloksia esitellään lapsille mm. teatterin keinoin.

Lähde Suomen ympäristökeskus

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 14:32

Sademetsällä tarkoitetaan päiväntasaajan tuntumassa sijaitsevaa, kosteaa, ainavihantaa trooppista metsää, jossa sataa yli 2 000 millimetriä vuodessa. Suomen vuotuinen sademäärä on 600–700 millimetriä. Puusto sademetsässä on tiheää ja runsasta, mutta aluskasvillisuus on valon puutteen vuoksi niukkaa. Siksi niin eläimet kuin ihmisetkin voivat melko helposti liikkua siellä.

Amazonin sademetsä Etelä-Amerikassa on maailman suurin sademetsä, mutta erityyppisiä sademetsiä kasvaa lämpimillä, kosteilla alueilla myös Aasiassa, Australiassa, Afrikassa ja Keski-Amerikassa. Kaikki trooppiset metsät eivät kuitenkaan ole sademetsiä, sillä trooppisia metsiä voi esiintyä myös kuivilla alueilla.

Luonnon monimuotoisuus on sademetsissä hämmästyttävä: niissä elää noin kaksi kolmasosaa maailman kasvi- ja eläinlajeista. Elämää kuhisevia sademetsiä asuttavat monet jo uhanalaiset lajit, esimerkiksi orangit, tiikerit, norsut ja sarvikuonot. Sademetsiä on syystä kutsuttu myös planeettamme suurimmaksi apteekiksi, sillä niissä kasvaa runsaasti lääke- ja ravintokasveja, joista moni on vielä tieteelle tuntematon.

Puusta pelloksi ja pöydäksi

Sademetsien tuhoutuminen on yksi 2000-luvun suurimmista ympäristöongelmista. Metsää raivataan viljely- ja laidunmaaksi yleensä hakkaamalla tai polttamalla. Maa köyhtyy viljelykelvottomaksi usein jo muutamassa vuodessa, ja sen jälkeen viljelijä joutuu raivaamaan jälleen lisää sademetsää uutta peltoa varten. Sademetsien mukana katoavat tuhannet kasvi- ja eläinlajit, joista osaa ei vielä edes tunneta, ja metsien tuhoutuminen nopeuttaa myös ilmastonmuutosta.

Tuhoamisen perimmäinen syy on raha ja rahan puute. Esimerkiksi Etelä-Amerikassa maaseudulla asuvat köyhät ihmiset joutuvat pakon edessä raivaamaan sademetsää pelloksi omiin tarpeisiinsa samaan aikaan, kun Afrikassa metsiä uhkaa köyhän väestön polttopuupula. Kaupungeissa ja länsimaissa elävät, varakkaammat ihmiset taas käyttävät yhä enemmän tuotteita, jotka omalta osaltaan edistävät sademetsien tuhoutumista. Näitä kulutustavaroita ovat muun muassa kahvi, suklaa, palmuöljyä sisältävät tuotteet sekä eksoottisista puulajeista valmistetut huonekalut ja parketit.

Jokainen voi suojella sademetsiä

Jokainen voi vaikuttaa sademetsien hyvinvointiin pienillä arjen valinnoilla. Tässä oppaassa esitellään joitakin suomalaisille tuttuja elintarvikkeita ja arkipäivän käyttötavaroita, joiden alkuperä on sademetsien uumenissa. Tuotteille annetaan sademetsien kannalta kestävämpiä tai kestävämmin tuotettuja vaihtoehtoja. Kaikkia sademetsille ystävällisiä tuotteita ja yrityksiä ei ole mainittu, vaan joitakin merkkejä ja tuotteita on valittu mukaan hyvinä esimerkkeinä ympäristöarvojen toteuttamisesta.

Oppaan tarkoitus ei ole tehdä elämästä hankalaa, vaan kannustaa myönteisiin, ihmisen ja luonnon kannalta hyviin ratkaisuihin. Toivottavasti oppaasta on sinulle iloa ja hyötyä päivittäisiä ostopäätöksiä tehdessäsi!

Sademetsän ystävän helpot perussäännöt
• Sademetsistä vastuuta tuntevan kuluttajan kannattaa etsiä kaupan hyllystä kotimaisia, lähellä tuotettuja sesonkituotteitaja selvittää kaukaa saapuneen tuotteen alkuperä.
• Kauppias, valmistaja ja maahantuoja ovat oikeita ihmisiä vastaamaan kysymyksiin hedelmien, lihan tai huonekalujen alkuperästä. Tietoa voi olla vaikea saada, mutta kysyminen kertoo, että asia on tärkeä.
• Sademetsätuotteiden ostoboikotteihin ei kannata ryhtyä, sillä boikotointi saattaa viedä metsien paikallisväestöltä elinkeinon ja tulonlähteet. Vastuullisesti tuotetut sademetsätuotteet ovat sekä ihmisen että luonnon kannalta hyvä vaihtoehto, ja niitä löytyy jo monien kauppojen valikoimista. 

Lähde: http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 23:30

Rakentakaa majoja, melokaa, telttailkaa, vaeltakaa, nikkaroikaa linnunpönttöjä, istuttakaa pensaita joissa perhoset viihtyvät, naputelkaa kokoon talo jossa siili haluaa talvehtia, rakentakaa pesiä lepakoille, etsikää kivi jonka luona käytte päiväkahvilla.

Valitkaa päiväkoti, jossa ulkoillaan paljon. Totuta lapset siihen, että viikonloppu tarkoittaa retkeä termospulloineen ja grillimakkaroineen. Mitä tahansa, koska tahansa, miten tahansa, mutta opeta lapselle, että luonnossa kannattaa viettää aikaa ja luonto kannattaa säilyttää.

Lähde: Johan Tell: 100 tekoa maapallon puolesta

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 23:17

Suomen hanavesi kuuluu maailman parhaisiin. Siksi on vakavaa resurssien tuhlausta rakentaa tehtaita, jotka pullottavat vettä ja kuljettavat sitä pitkin maita ja mantuja.

Suomalaiset juovat 12 miljoonaa litraa pullotettua vettä vuodessa. Pullojen valmistaminen, täyttäminen ja kierrättäminen sekä kuljettaminen tuottaa kymmeniä tuhansia tonneja hiilidioksidia joka vuosi.

Sitä paitsi pullovesi maksaa noin tuhat kertaa enemmän kuin hanavesi.

Laske hanavettä kauniiseen kannuun ja pudota sekaan muutama kurkkuviipale. Yksinkertaista, hyvää ja kaunista eikä kuormita luontoa.

Lähde: Johan Tell: 100 tekoa maapallon puolesta

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:24

Lemmikkiä ostamassa

Suomessa myytävät lemmikkieläimet ovat yleensä laillista alkuperää, mutta liikkeellä on jonkin verran myös luonnosta laittomasti pyydystettyjä, Suomeen salakuljetettuja eläimiä. Siksi on tärkeää, että  jokainen, joka on ostamassa EU:n CITES-asetuksen A-liitteen suojaamaan eläinlajiin kuuluvaa lemmikkiä, vaatii myyjältä kirjallisen CITES-todistuksen, joka osoittaa, että eläin on joko vankeudessa syntynyt tai luonnosta laillisesti pyydystetty. Jos CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluvan eläimen mukana ei seuraa CITES-papereita, tällaista eläintä ei pidä koskaan ostaa.

CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki muut papukaijat paitsi undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu eli nymfi papukaija (Nymphicus hollandicus) sekä aleksanterinkaija (Psittacula krameri). Kilpikonnista CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki maakilpikonnat (Testudinidae), käärmeistä muun muassa kaikki boat (Boidae) sekä liskoista muun muassa iguaani eli vihreä leguaani (Iguana iguana) sekä kaikki kameleontit (Chamaeleonidae).

Orkideaharrastus

Orkideaharrastajille oleellinen tieto on, että kaikki orkidealajit, orkideoiden osat ja orkideoista valmistetut tuotteet ovat CITES-sopimuksen suojaamia. Osa orkidealajeista kuuluu EU:n CITES-asetuksen A-lajiliitteeseen, osa B-liitteeseen. A-liitteen orkideojen kauppa on sallittua vain, jos yksilöt ovat keinotekoisesti viljeltyjä. B-liitteeseen kuuluvien orkidealajien kauppa on rajoitetusti sallittua silloinkin, kun yksilöt on otettu luonnosta. Kummassakin tapauksessa tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta edellyttää aina lähtömaasta saadun kirjallisen CITES-vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen sekä Suomen viranomaisten kirjoittaman tuontiluvan. Lupa tarvitaan myös silloin, kun tuotavat orkideat on tarkoitettu vain omaan käyttöön eikä myyntiin.

Perhonsidonta

Perhonsidonnan harrastajien käyttämistä karvoista ja höyhenistä osa on peräisin uhanalaisista CITES-lajeista. Näitä karvoja ja höyheniä ostettaessa on aina vaadittava myyjältä CITES-todistus, joka osoittaa tavaran olevan laillista alkuperää. Perhonsidonnassa käytettäviä CITES-lajeja ovat muun muassa saukko (Lutra lutra), karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), monet flamingot (Phoenicopterus spp.), silkkihaikara (Egretta garzetta), viidakkokukko (Gallus sonneratii), kaulustrappi (Chlamydotis undulata), isotrappi (Otis tarda), pikkutrappi (Tetrax tetrax) sekä hyvin monet haukka- ja pöllölajit.

Metsästysmatkailu ulkomaille

Jos metsästyksen harrastaja suunnittelee metsästysmatkaa ulkomaille, on selvitettävä etukäteen, onko metsästettävien lajien joukossa CITES-lajeja. CITES-sopimukseen kuuluvia lajeja ovat muun muassa karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), saukko (Lutra lutra) sekä muun muassa monet afrikkalaiset metsästäjien suosimat eläimet. Jotta metsästetyt CITES-eläimet saa tuoda Suomeen, niille on hankittava etukäteen tarvittavat vienti- ja tuontiluvat. Vastaavasti silloin, kun Suomessa metsästettyjä CITES-lajeihin kuuluvia eläimiä ollaan viemässä ulkomaille, niille on hankittava etukäteen vienti- ja tuontiluvat.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:29

KORALLIKORUISTA PUUTARHATUOLEIHIN

– esimerkkejä laittoman kaupan laajuudesta ja luonteesta

Luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävä kauppa on erittäin monenkirjava ala. Siinä liikkuu ruokatarvikkeita ja erikoisherkkuja, koriste-esineitä ja matkamuistoja, lemmikkieläimiä ja koristekasveja, kosmetiikkaa ja lääkevalmisteita, statussymboleita ja taikakaluja…
 

Kaupan painopisteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi EU-alue on maailman suurin elävien papukaijojen, kissaeläinten taljojen ja krokotiilinnahkojen tuoja – mihin sisältyy myös laiton salatuonti. Koko maailman mittakaavassa kaupan laajuudesta valtaosa koostuu puutavarasta. On arvioitu, että sen osuus on noin kaksi kolmasosaa luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävän kaupan rahallisesta arvosta. Toinen jättiläinen on kalastus, jonka tuotteet muodostavat kaupan rahallisesta arvosta noin neljänneksen. Loppuosa koostuu sekalaisesta joukosta muun muassa lääke- ja koristekasveja, simpukankuoria, koralleja, turkiksia, nahkoja, lihatuotteita sekä eläviä eläimiä.
 

Kaupankäynti luonnoneläimillä ja -kasveilla kasvaa edelleen. Monien lajien myynti on leviämässä yhä useampiin maihin, minkä lisäksi kaupan piiriin joutuu jatkuvasti uusia lajeja.
 

Läpileikkaus tärkeimpiin eläin- ja kasvikaupan aloihin
 

Trooppinen puu – kuten mahonki (Swietenia macrophylla) tai tiikki (Tectona grandis) – on arvostettu materiaali huonekaluissa, sisustuksessa ja koriste-esineissä. Teollisuusmaissa asuvat ostajat eivät useinkaan arvaa, että joissain trooppista puutavaraa tuottavissa maissa jopa 70 % markkinoille päätyvästä puusta on laittomasti kaadettua. Laittomat hakkuutyömaat tuhoavat luonnonsuojelualueita, mutta samalla ne myös merkitsevät paikallisille hakkuutyöntekijöille yleensä vielä pienempää palkkaa ja vaarallisempia työolosuhteita kuin tavalliset hakkuut.
 

Kalat ovat suurelle osalle maailman väestöstä tärkeä proteiinilähde. Useilla alueilla kalastuksen tehokkuus on kuitenkin ylittänyt kalakantojen uusiutumiskyvyn, minkä seurauksena maailman yhteenlasketut vuosittaiset kalansaaliit ovat kääntyneet laskuun. Saaliiden romahtamista on osaltaan nopeuttanut laiton kalastus, joka toimii kestäviksi arvioiduista saalismääristä piittaamatta.

Kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen nahkoja käytetään muun muassa kenkien, vöiden ja laukkujen raaka-aineena, kilpikonnan kuorta myös muun muassa aurinkolasien kehyksissä. Suomessa näitä ei ole myynnissä, mutta ulkomaanmatkoilla niitä voi osua suomalaisenkin kohdalle. Samoin korallien, kotilonkuorten ja niistä tehtyjen esineiden myyminen matkamuistoiksi on monissa lomakohteissa yleistä.

Kissaeläimiä metsästetään erityisesti niiden kauniin turkin takia, mutta lisäksi monissa Aasian maissa elää sitkeästi uskomus, että tiikerin (Panthera tigris) ruumiinosilla on parantava vaikutus lähes mihin tahansa vaivoihin.

Myös kaikkien sarvikuonolajien sarvilla uskotaan olevan voimallisia lääkinnällisiä vaikutuksia, muun muassa miesten potenssin kohottajana. Lisäksi sarvi on tärkeä materiaali perinteisen jemeniläisen tikarin kahvassa, minkä aiheuttama kysyntä on osaltaan ruokkinut sarvikuonojen salametsästystä.

Erilaisten herkkujen ja erikoisuuksien valmistus on saattanut monia eläinlajeja uhanalaisiksi. Kaviaarista suurin osa on kolmen Kaspianmeressä elävän sampilajin mätiä, ja kaviaarin kysyntä on ajanut nämä lajit lähelle sukupuuttoa.

Koristekasveista etenkin monet orkidea- ja kaktuslajit ovat harvinaistuneet laajamittaisen kaupallisen keruun takia. Sekä orkideoissa että kaktuksissa keräilijöitä viehättää niiden erikoinen ulkonäkö, minkä lisäksi kaktusten sopeutuneisuus äärimmäisen kuiviin olosuhteisiin kiehtoo eräitä keräilijöitä.

Lääkekasvien, aromaattisten kasvien ja muiden luontaistuotteissa käytettävien raaka-aineiden keruu luonnosta on laajaa liiketoimintaa eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. Osa eurooppalaisestakin keruusta on laitonta, ja sen katsotaan vaarantavan vähintään 150 luonnonvaraisen kasvilajin säilymisen eräissä Euroopan maissa.

Lemmikkieläimistä muun muassa papukaijojen, kilpikonnien, liskojen ja käärmeiden joukossa saattaa olla sellaisia yksilöitä, jotka on pyydystetty luonnosta laittomasti ja salakuljetettu tänne. Niitä kuljetetaan usein ahtaissa matkalaukuissa tai muissa piiloissa, ja linnuilta salakuljettajat teippaavat usein pään peittoon tai nokan kiinni, jotta ne pysyisivät hiljaa. Siksi tullissa kiinni jäävät linnut ovat löydettäessä usein tukehtumaisillaan tai kuolleita. On arvioitu, että suurin osa luonnosta pyydystetyistä eläimistä – esimerkiksi papukaijoista jopa 80 % – kuolee jo pyydystyksen ja kuljetusten aikana.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:24

Kaupan rajoitukset – sijoitus kehitysmaiden tulevaisuuteen

Eläinten ja kasvien liiallinen keruu, joka saattaa lajit uhanalaisiksi, vaarantaa myös paikallisen väestön näistä lajeista riippuvaisen toimeentulon tulevaisuudessa. Toisaalta jos luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävää, siitä voi olla huomattavaa taloudellista hyötyä paikallisille asukkaille, erityisesti kehitysmaissa. Samalla se motivoi asukkaita suojelemaan näiden lajien elinympäristöjä. 

Monilla myyntiin kerättävillä eläimillä ja kasveilla on tärkeä rooli esimerkiksi paikallisen väestön omassa ruokataloudessa tai luontaislääkinnässä. Näiden lajien liiallinen keruu kansainvälistä kauppaa varten voi siksi vaarantaa myös niiden riittävyyden paikalliseen omavaraiseen käyttöön.

CITES – yksi maailman tehokkaimmista suojelusopimuksista 

Kansainvälinen sopimus uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävän kaupan rajoittamisesta eli CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on yksi maailman laajimmista luonnonsuojelusopimuksista. Sopimus on ollut voimassa vuodesta 1975, ja sen on allekirjoittanut 160 valtiota.

CITES-sopimus kattaa noin 30 000 luonnonvaraista eläin- ja kasvilajia. Se määrittelee näillä lajeilla käytävälle kansainväliselle kaupalle eriasteisia rajoituksia tai kieltoja sen mukaisesti, kuinka uhanalainen laji on ja missä määrin sen kannat kestävät käyttöä. Niille lajeille, joiden kannan katsotaan kestävän rajoitetun hyödyntämisen, määritellään vuosittaiset maakohtaiset vientikiintiöt.

CITES on osoittautunut yhdeksi maailman menestyksekkäimmistä luonnonsuojelun keinoista. Sen runsaan neljännesvuosisadan aikana, jolloin CITES on ollut toiminnassa, yksikään sen suojiin otettu laji ei ole kuollut sukupuuttoon – siitäkään huolimatta, että eräät lajit ovat olleet sukupuuton partaalla siinä vaiheessa, kun ne on otettu mukaan CITES:iin.

Ympäristöjärjestö WWF on yksi CITES:in toimivuuteenmyötävaikuttavista järjestöistä. WWF on muun muassaperustanut yhdessä Maailman luonnonsuojeluliiton eliIUCN:n kanssa TRAFFIC-järjestön, joka on kaupankäynnin muotoja ja uhanalaisten lajien tilaa tarkkaileva kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio.

Eläimillä ja kasveilla käytävää kauppaa lukuina

Laillinen kauppa

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan yhteis arvo maailmassa: runsaat 5 mrd. euroa vuodessa.

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan nielevä yksilömäärä maailmassa (sisältää sekä elävät että kuolleet eläimet ja kasvit, samoin kuin niistä tehdyt tuotteet): noin 350 milj. yksilöä vuodessa.

Laiton kauppa

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: runsaat 100 000 eläin- ja kasviyksilöä.

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja sekä niistä tehtyjä tuotteita, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: arviolta 300 000 eläin- ja kasviyksilöä.

(Huom: nämä luvut sisältävät vain tullissa paljastuneet tapaukset. Onnistuneiden salakuljetusten määrää on mahdoton tietää, mutta kiinni jääneiden tapausten arvioidaan olevan vain pieni osa kaikesta salakuljetuksesta.)

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 299 yksilöä.

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 60 yksilöä.

Suojelu

CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) astui voimaan 1975. Tällä hetkellä (loppuvuonna 2002) sen on allekirjoittanut 160 maata. CITES-sopimus kattaa 22 000 kasvilajia ja 6 000 eläinlajia.

Lähde http://www.wwf.fi/