Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:58

YLIKALASTUKSEN VAARAT – kalastajien tulevaisuus uhattuna

1980-luvun loppupuolelta lähtien maailman yhteenlasketut vuosittaiset kalansaaliit ovat olleet laskusuunnassa. Syynä on ollut kalastuksen lisääntyminen ja kalastusmenetelmien tehostuminen siinä määrin, että monien kalakantojen lisääntymiskyky ei enää riitä korvaamaan pyyntialusten verottamia kalamääriä. Kalakantojen pieneneminen on vakava ongelma sekä luonnonsuojelun että ihmiskunnan ravitsemustilanteen kannalta.

Vakavia ongelmia on odotettavissa Länsi-Afrikassa, missä Venäjän sekä useiden EU-maiden ja Aasian maiden kalastusalusten harjoittama ylikalastus on jo johtanut kalakantojen romahdukseen. Ulkomaisten kalastusalusten toiminta Länsi-Afrikan edustalla on kuusinkertaistunut 1960-luvulta 1990-luvulle. Seurauksena on ollut pohjan tuntumassa elävien kalalajien kantojen putoaminen noin puoleen aikaisemmasta. Muun muassa Senegalissa ja Mauritaniassa kalastus on välttämätön ravinnon- ja tulonlähde huomattavalle osalle väestöä, minkä vuoksi kalakantojen romahdus on väestölle merkittävästi suurempi katastrofi kuin mitä vastaava romahdus olisi Euroopan tai Pohjois-Amerikan vesillä.

Kalakannat kutistuvat myös Euroopassa. Eräs esimerkki ylikalastuksen seurauksista on tonnikalan (Thunnus thynnus) ja miekkakalan (Xiphias gladius) väheneminen. Yksi suurimmista näiden kahden kalalajin pyyntimaista on Espanja. Vuonna 1997 tehdyssä selvityksessä ilmeni, että yli 75 % espanjalaisten kalastusalusten pyytämistä miekkakaloista oli kooltaan alle sallitun alamitan, eli kaloja pyydetään ennen kuin ne ovat ehtineet lisääntymisikään.

Yksi esimerkki laajamittaisesta ylikalastuksen ongelmasta  on Beringinmeren Venäjän-puoleisella osalla tapahtuva laiton kalastus. TRAFFIC-järjestön vuonna 2001 julkistamasta selvityksestä käy ilmi, että laiton kalastus on ollut yksi merkittävä osasyy siihen, että Beringinmeren kalakannat ovat nykyään jyrkässä laskussa. Osoittautui myös, että järjestäytyneellä rikollisuudella on kytkentöjä käytännöllisesti katsoen jokaiseen portaaseen venäläisessä kalastuselinkeinossa ja kalateollisuudessa. Laiton kalastus on johtanut useiden kalalajien uhanalaistumiseen. Eräs yleisesti käytetty epävirallisen viennin muoto ovat venäläisten kalastusalusten matkat Japanin, Etelä-Korean, Kiinan, Yhdysvaltojen ja Kanadan satamakaupunkeihin. Selvityksessä osoittautui että kalan salakuljettajien suosiossa on erityisesti Pusanin satama Etelä-Koreassa.

Ongelman vakavuutta lisää se, että salakalastuksen jatkuminen voi todennäköisesti pahentaa alueen kalakantojen romahdusta entisestään, mikä syö mahdollisuuksia laillisestikin toimivien kalastajien elinkeinolta. Selvityksessä arvioidaan, että tehokkain keino puuttua asiaan olisi Yhdysvaltain ja Venäjän viranomaisten yhteistyö kestävämmän kalastusstrategian kehittämiseksi ja tehokkaasti valvottujen suojelualueiden perustamiseksi.

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:48

LAINSÄÄDÄNTÖ SUOMESSA – lait, luvat ja viranomaiset

Suomi allekirjoitti CITES-sopimuksen vuonna 1976. Siitä lähtien kaikkien CITES-sopimuksen alaisten eläin- ja kasvilajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden maahantuonti ja maastavienti ovat olleet sallittuja vain, jos niihin on asianmukaiset, kirjalliset viranomaisten luvat.

Eräiden lajien osalta lainsäädäntömme on ollut tiukempikin kuin CITES-sopimus edellyttää. Papukaijojen maahantuonti oli kokonaan kiellettyä vuoteen 1989 saakka, ja matelijoiden (kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen) maahantuonti oli vastaavasti kiellettyä vuoteen 1995 saakka. Nykyään papukaijojen ja matelijoiden maahantuonti on sallittua sillä ehdolla, että niillä on vaadittavat CITES-luvat.

CITES-lajeja koskevaan lainsäädäntöön tuli uusia täsmennyksiä vuonna 1997, jolloin astui voimaan EU:n niin kutsuttu CITES-asetus. Se suojelee eräitä lajeja tiukemmin kuin alkuperäinen CITES-sopimus. Toinen uudistus oli, että kaikkein uhanalaisimpien lajien osalta EU:n CITES-asetus säätelee myös EU-maiden sisällä tapahtuvaa kauppaa, kun taas alkuperäinen CITES-sopimus koskee pelkästään valtioiden rajojen yli tapahtuvaa liikennettä.

Kussakin maassa CITES-säädösten noudattamista valvovat maan omat viranomaiset. Suomessa CITES-asiat kuuluvat muun muassa Suomen ympäristökeskuksen, tullin ja poliisinvastuulle. Suomen ympäristökeskus on asiantuntijaviranomainen, joka muun muassa tiedottaa yleisölle, vastaa kysymyksiin ja myöntää kaikki tarvittavat CITES-luvat eli vienti-, tuonti- ja jälleenvientiluvat sekä kirjoittaa CITES-todistuksen laillista alkuperää oleville yksilöille – esimerkiksi Suomessa syntyneille, CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluville lemmikkieläimille.

Tullin velvollisuuksiin kuuluu valvoa tuontia, vientiä, jälleenvientiä ja transit- eli kauttakulkuliikennettä sekä takavarikoida ne eläimet, kasvit ja tuotteet, joilta puuttuu asianmukaiset luvat. Poliisi antaa virka-apua tarvittaessa.

Kaikissa CITES-lajeihin, lupiin, todistuksiin ja muihin CITES-asioihin liittyvissä kysymyksissä lisätietoja saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

Milloin tarvitaan tuonti- tai vientilupa?

CITES-sopimuksen suojaamia eläinlajeja on yhteensä noin 6 000 ja kasvilajeja noin 22 000. Jos tiedossa on lajin tieteellinen nimi, internet-sivulta www.cites.org/eng/resources/species.html voi tarkistaa, onko laji CITES-sopimuksen alainen. CITES-sopimuksen alaisia eläimiä ovat linnuista muun muassa monet tukaani-, kolibri-, papukaija-, haukka- ja pöllölajit, nisäkkäistä muun muassa monet apina-, kissaeläin- ja valaslajit, matelijoista muun muassa monet kilpikonna-, käärme- ja liskolajit ja selkärangattomista eläimistä muun muassa monet korallit. Kasveista CITES-sopimukseen kuuluvat muun muassa kaikki orkideat, monet kaktukset ja käpypalmut sekä eräät trooppiset puulajit.

CITES-luvat tarvitaan sekä silloin, kun rajan yli ollaan kuljettamassa eläviä eläimiä tai kasveja, että silloin, kun kyseessä on tapettu yksilö, sen osa tai sitä sisältävä tuote. Tavallisimpia tilanteita, joissa CITES-säännöt on otettava huomioon, ovat uhanalaisista lajeista valmistettujen matkamuistojen maahantuonti (esimerkiksi norsunluuta, sarvikuonon sarvea, kilpikonnanluuta, käärmeennahkaa tai koralleja sisältävät esineet), eräiden lemmikkieläinten ja koristekasvien maahantuonti, paluu metsästysmatkalta ulkomailta sekä muutto ulkomaille tai ulkomailta Suomeen silloin, kun perheeseen kuuluu CITES-sopimuksen alainen lemmikkieläin.

Rajan ylityksen lisäksi CITES-lupa tarvitaan silloin, kun EU:n CITES-asetuksen tarkimmin suojelemia lajeja myydään maan sisällä. Esimerkiksi karhunlihan myyntiin tarvitaan aina kirjallinen CITES-lupa.

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:20

KULUTTAJAN JA MATKAILIJAN MUISTILISTA

– miten välttyä osallistumasta uhanalaisten lajien kauppaan

Yleisin tilanne, jossa suomalainen voi tietämättään tulla käyttäneeksi rahojaan uhanalaisia lajeja tuhoavaan toimintaan ja lisäksi syyllistyä laittomaan maahantuontiin, on matkamuistojen ostaminen ulkomaanmatkoilla. Useissa lomakohteissa on avoimesti kaupan sellaisiakin luonnoneläimistä ja -kasveista tehtyjä tuotteita, joiden myynti ja Suomeen tuominen ovat vastoin lakia.

Muita tapoja, joilla tavallinen suomalainen kuluttaja voi joutua tietämättään tekemisiin laitonta alkuperää olevien uhanalaisten kasvien ja eläinten kanssa, ovat muun muassa trooppisesta puusta valmistettujen huonekalujen hankkiminen sekä lemmikkipapukaijan, kilpikonnan, käärmeen tai liskon ostaminen. Harvinaisemmista harrastusaloista erityisesti orkideoiden keruu, perhonsidonta ja metsästysmatkailu ovat sellaisia, joissa on syytä olla tietoinen uhanalaisten lajien käyttöä koskevasta lainsäädännöstä.

Seuraavaan on koottu perustietoa siitä, kuinka suomalainen voi välttyä pahentamasta uhanalaisten lajien ahdinkoa. Lisää tietoa – oli kyse sitten matkamuistoista, lemmikkieläimen ostamisesta tai vaikka perhonsidonnasta – saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

Ulkomaanmatkojen tuliaiset ja matkamuistot

Tässä käydään läpi muutamia sellaisia tavallisia matkamuisto- ja tuliaisesineitä, joita matkailijan on viisasta välttää, koska ne on saatettu valmistaa CITES-sopimuksen suojaamista uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista. Hyvin monissa maissa laki kieltää CITES-lajien ja niiden osien maastaviennin ja maahantuonnin. Tulli voi siksi takavarikoida tällaiset ostokset joko kohdemaasta lähdettäessä tai Suomeen palattaessa. Lisäksi niitä kuljettava matkailija voi saada suuret sakot, joissain maissa jopa vankeutta.

Alla mainituista tuotteista eräät ovat sellaisia, että niiden tuominen Suomeen on tietyissä tapauksissa laillista, mutta vain jos niillä on asiamukaiset paperit. Siksi matkailijan on syytä jo ennen ostopäätöstään olla yhteydessä Suomen ympäristökeskukseen ja tarkistaa, olisiko maahantuonti laillista ja mitä papereita kyseisessä tapauksessa tarvittaisiin.

Korallit ja niistä tehdyt esineet, kuten korallikaulanauhat, samoin kuin kotilon- ja simpukankuoret ja niitä sisältävät koriste-esineet ovat yleistä kauppatavaraa monissa etelän rantalomakohteissa. Osa koralli-, kotilo- ja simpukkalajeista on uhanalaisia, ja niillä käytävä kauppa ja rajanylitys niiden kanssa on laitonta.

Käärmeen- tai krokotiilinnahkaiset laukut ja vyöt sekä muut matelijoiden nahasta tehdyt tuotteet ovat EU-maissa enimmäkseen laillista alkuperää. EU:n ulkopuolella sen sijaan on myynnissä sellaisiakin nahkatavaroita, jotka on tehty uhanalaisista lajeista. Kaikkia kilpikonnatuotteita – kuten kilpikonnaöljyä ja kilpikonnan kilvestä tehtyjä esineitä – on syytä välttää, koska osa niistä on peräisin uhanalaisista lajeista.

Täplikkäät turkikset ovat monessa tapauksessa uhanalaisista kissaeläinlajeista. Myös muut turkikset on syytä jättää ostamatta, koska niissäkin voi olla uhanalaisia lajeja. Kuten muissakin matkailijoille tarjottavissa esineissä, myös turkiksissa eläimen laji voi todellisuudessa olla jokin aivan muu kuin mitä myyjä sanoo.

Täytetyt linnut, kilpikonnat, liskot ja monet muut eläimet voivat niin ikään olla uhanalaisia lajeja, joiden kauppa ja maahantuonti on laitonta. Itämaisen lääketieteen tuotteet, joita Aasiassa on laajalti myynnissä, sisältävät usein uhanalaisten eläinten laittomasti hankittuja osia, kuten sarvikuonon sarvea, tiikerinluuta tai karhunsappea.

Shahtoosh-villasta tehtyjä hartiahuiveja voi olla myynnissä erityisesti Aasiassa. Shahtoosh on hyvin kallis villalaatu, jota hankitaan tappamalla erittäin uhanalaisia chiruja eli tiibetinantilooppeja (Pantholops hodgsonii). Trooppisista puulajeista tehtyjä koriste-esineitä voi kohdata muun muassa Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Kuten monien muidenkin matkamuistojen kohdalla usein on, myyjä ei välttämättä tiedä mistä puulajista esine on tehty, ja se saattaa olla myös uhanalaista lajia, jolla käytävä kauppa on laitonta.

Norsunluusta ja sarvikuonon sarvista valmistettujen koriste-esineidensekä virtahevon hampaiden osalta lainsäädäntö on erilaista eri maissa. Joissain Afrikan ja Aasian maissa niiden myynti on rajoitetusti sallittua, mutta useissa muissa maissa niiden maahantuonti on kuitenkin kiellettyä.

Mursun hampaista, hylkeiden luusta ja muista merinisäkkäiden osista tehtyjä koriste-esineitä on myynnissä etenkin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Niiden myynti on kuitenkin laillista vain silloin, kun valmistajina ja myyjinä ovat alkuperäisväestöön kuuluvat käsityöläiset. Valaanlihaakin matkailijat yrittävät joskus tuoda Suomeen, erityisesti Pohjois-Norjasta palatessaan, mutta sen maahantuonti on kiellettyä. Valaiden hampaista ja luista tehtyjen koriste-esineiden tuonti sen sijaan on sallittua, jos niille on etukäteen hankittu tuontilupa.

Eläviä kasveja, kuten orkideoja ja kaktuksia, ei kannata ostaa ulkomaanmatkoilta. Luonnosta kerätyt yksilöt voivat olla uhanalaista lajia ja laittomia. Vastaavasti matkailijan ei pidä ostaa mitään eläviä eläimiä, vaikka niitä on houkuttelevasti tarjolla monien maiden toreilla – niin kaukomaiden lomakohteissa kuin tutussa Tallinnassakin. Muun muassa linnut, kilpikonnat ja liskot voivat olla laitonta alkuperää.

Huonekalu- ja sisustusmateriaalina trooppinen puu

Suomalaisissa huonekaluliikkeissä myytävistä puutarhakalusteista suurin osa on nykyään valmistettu trooppisista sademetsäpuulajeista. Puutarhahuonekalujen lisäksi trooppista puuta käytetään toisinaan myös parketeissa ja muissa sisustusmateriaaleissa, veneiden sisustuksessa sekä eräissä tapeteissa ja grillibriketeissä.

Usein liikkeessä ilmoitetaan materiaaliksi vain “kovapuu”, jota käytetään yleiskäsitteenä kymmenille eri puulajeille – joista osa on uhanalaisia. Muun muassa mahonki (Swietenia macrophylla) kuuluu niihin uhanalaisiin puulajeihin, joilla käytävän kaupan laajuutta rajoitetaan CITES-sopimuksella. Suomessa laillisesti myytävän puuhuonekalun raaka-aineena voi olla myös laittomilta hakkuutyömailta kaadettua puutavaraa. Monissa maissa laittomat hakkuut ovat yleisiä, ja sen jälkeen kun puutavara on kulkenut muutaman välikäden kautta, seuraava ostaja ei enää aavista sen olevan laitonta alkuperää. 

Puuhuonekalujen ja muiden puutuotteiden yhteydessä näkee usein erilaisia merkintöjä ja selostuksia puutavaran ympäristöä säästävästä alkuperästä – esimerkiksi väitteitä, että jokaista kaadettua puuta kohti on istutettu uusi puu. Hyvin monet näistä merkinnöistä ovat tarkemmissa tutkimuksissa osoittautuneet harhaanjohtaviksi tai kokonaan perättömiksi. Tällä hetkellä maailmassa toimii vain yksi luotettavasti dokumentoitu kansainvälinen puutavaran ympäristömerkintäjärjestelmä: kansainvälisen puolueettoman valvontaelimen Forest Stewardship Councilin myöntämä FSC-merkintä.

Myös suomalaiselle kuluttajalle, joka on hankkimassa trooppisesta puusta valmistettua tuotetta, FSC-merkittyjen tuotteiden valitseminen on ainoa keino varmistaa, että tuotteen raaka-aineen hankinta ei ole vaarantanut uhanalaisten lajien elinmahdollisuuksia.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:29

KORALLIKORUISTA PUUTARHATUOLEIHIN

– esimerkkejä laittoman kaupan laajuudesta ja luonteesta

Luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävä kauppa on erittäin monenkirjava ala. Siinä liikkuu ruokatarvikkeita ja erikoisherkkuja, koriste-esineitä ja matkamuistoja, lemmikkieläimiä ja koristekasveja, kosmetiikkaa ja lääkevalmisteita, statussymboleita ja taikakaluja…
 

Kaupan painopisteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi EU-alue on maailman suurin elävien papukaijojen, kissaeläinten taljojen ja krokotiilinnahkojen tuoja – mihin sisältyy myös laiton salatuonti. Koko maailman mittakaavassa kaupan laajuudesta valtaosa koostuu puutavarasta. On arvioitu, että sen osuus on noin kaksi kolmasosaa luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävän kaupan rahallisesta arvosta. Toinen jättiläinen on kalastus, jonka tuotteet muodostavat kaupan rahallisesta arvosta noin neljänneksen. Loppuosa koostuu sekalaisesta joukosta muun muassa lääke- ja koristekasveja, simpukankuoria, koralleja, turkiksia, nahkoja, lihatuotteita sekä eläviä eläimiä.
 

Kaupankäynti luonnoneläimillä ja -kasveilla kasvaa edelleen. Monien lajien myynti on leviämässä yhä useampiin maihin, minkä lisäksi kaupan piiriin joutuu jatkuvasti uusia lajeja.
 

Läpileikkaus tärkeimpiin eläin- ja kasvikaupan aloihin
 

Trooppinen puu – kuten mahonki (Swietenia macrophylla) tai tiikki (Tectona grandis) – on arvostettu materiaali huonekaluissa, sisustuksessa ja koriste-esineissä. Teollisuusmaissa asuvat ostajat eivät useinkaan arvaa, että joissain trooppista puutavaraa tuottavissa maissa jopa 70 % markkinoille päätyvästä puusta on laittomasti kaadettua. Laittomat hakkuutyömaat tuhoavat luonnonsuojelualueita, mutta samalla ne myös merkitsevät paikallisille hakkuutyöntekijöille yleensä vielä pienempää palkkaa ja vaarallisempia työolosuhteita kuin tavalliset hakkuut.
 

Kalat ovat suurelle osalle maailman väestöstä tärkeä proteiinilähde. Useilla alueilla kalastuksen tehokkuus on kuitenkin ylittänyt kalakantojen uusiutumiskyvyn, minkä seurauksena maailman yhteenlasketut vuosittaiset kalansaaliit ovat kääntyneet laskuun. Saaliiden romahtamista on osaltaan nopeuttanut laiton kalastus, joka toimii kestäviksi arvioiduista saalismääristä piittaamatta.

Kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen nahkoja käytetään muun muassa kenkien, vöiden ja laukkujen raaka-aineena, kilpikonnan kuorta myös muun muassa aurinkolasien kehyksissä. Suomessa näitä ei ole myynnissä, mutta ulkomaanmatkoilla niitä voi osua suomalaisenkin kohdalle. Samoin korallien, kotilonkuorten ja niistä tehtyjen esineiden myyminen matkamuistoiksi on monissa lomakohteissa yleistä.

Kissaeläimiä metsästetään erityisesti niiden kauniin turkin takia, mutta lisäksi monissa Aasian maissa elää sitkeästi uskomus, että tiikerin (Panthera tigris) ruumiinosilla on parantava vaikutus lähes mihin tahansa vaivoihin.

Myös kaikkien sarvikuonolajien sarvilla uskotaan olevan voimallisia lääkinnällisiä vaikutuksia, muun muassa miesten potenssin kohottajana. Lisäksi sarvi on tärkeä materiaali perinteisen jemeniläisen tikarin kahvassa, minkä aiheuttama kysyntä on osaltaan ruokkinut sarvikuonojen salametsästystä.

Erilaisten herkkujen ja erikoisuuksien valmistus on saattanut monia eläinlajeja uhanalaisiksi. Kaviaarista suurin osa on kolmen Kaspianmeressä elävän sampilajin mätiä, ja kaviaarin kysyntä on ajanut nämä lajit lähelle sukupuuttoa.

Koristekasveista etenkin monet orkidea- ja kaktuslajit ovat harvinaistuneet laajamittaisen kaupallisen keruun takia. Sekä orkideoissa että kaktuksissa keräilijöitä viehättää niiden erikoinen ulkonäkö, minkä lisäksi kaktusten sopeutuneisuus äärimmäisen kuiviin olosuhteisiin kiehtoo eräitä keräilijöitä.

Lääkekasvien, aromaattisten kasvien ja muiden luontaistuotteissa käytettävien raaka-aineiden keruu luonnosta on laajaa liiketoimintaa eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. Osa eurooppalaisestakin keruusta on laitonta, ja sen katsotaan vaarantavan vähintään 150 luonnonvaraisen kasvilajin säilymisen eräissä Euroopan maissa.

Lemmikkieläimistä muun muassa papukaijojen, kilpikonnien, liskojen ja käärmeiden joukossa saattaa olla sellaisia yksilöitä, jotka on pyydystetty luonnosta laittomasti ja salakuljetettu tänne. Niitä kuljetetaan usein ahtaissa matkalaukuissa tai muissa piiloissa, ja linnuilta salakuljettajat teippaavat usein pään peittoon tai nokan kiinni, jotta ne pysyisivät hiljaa. Siksi tullissa kiinni jäävät linnut ovat löydettäessä usein tukehtumaisillaan tai kuolleita. On arvioitu, että suurin osa luonnosta pyydystetyistä eläimistä – esimerkiksi papukaijoista jopa 80 % – kuolee jo pyydystyksen ja kuljetusten aikana.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:10

Maailman luonnonmetsät katoavat hallitsematonta tahtia. Etenkin tropiikissa valtaosa metsien hävittämisestä tapahtuu laittomasti. Laittomat hakkuut ovat yleisiä myös esimerkiksi Venäjällä.

Laittomilla hakkuilla tarkoitetaan hakkuita, joissa ei ole noudatettu alkuperämaan lainsäädäntöä. Usein rikotaan metsälakeja, konsessiomääräyksiä, luonnonsuojelulakeja tai kierretään veroja tai tulleja. 

Maailmanpankki on arvioinut, että maailman kansantaloudet menettävät verotuloja 10-15 miljardin dollarin edestä vuodessa laittomien hakkuiden takia. Voitot laittomista hakkuista keräävät laittomasti toimivat suuryritykset, kun paikallisyhteisöille jää vain ongelmia – hakatut metsät, ryöstetyt luonnonvarat, pilaantuneet vedet. 

Laittomiin hakkuisiin liittyy myös valtavia ihmisoikeusongelmia. Niiden tekijät polkevat paikallisyhteisöjen oikeuksia ja käyttävät kiristystä, uhkailua ja jopa murhia toimintansa mahdollistamiseen.

Laitonta puuta polkuhintaan

Laiton puu voi olla jopa puolet laillisesti tuotettua halvempaa. Kysyntä laittomalle puulle on suurta Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Kiinassa ja Japanissa. Myös Euroopan Unionin maat ovat merkittäviä laittoman puun käyttäjiä. Laitonta puuta tulee EU;n alueelle Venäjältä, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta.

Puu laittomista hakkuista päätyy kaikkiin mahdollisiin metsätaloustuotteisiin. Eurooppaan tuotavasta laittomasta puusta suurin osa on peräisin Venäjältä, ja sitä käyttää niin sellu- kuin sahateollisuus. Trooppisista metsistä Eurooppaan tuodaan sellua ja paperia – esimerkiksi suomalainen UPM ostaa sellua Indonesian sademetsiä tuhoavilta yhtiöiltä - , vaneria, parketteja, lattialankkuja, huonekaluja ja raakapuuta.  

Avainasemassa EU -lainsäädäntö

Lainsäädäntö ei EU:ssa kiellä alkuperämaan lakien vastaisesti hakatun puun myyntiä. EU on kuitenkin parhaillaan kehittämässä uusia toimia laittoman puun kitkemiseksi markkinoilta niin sanotun FLEGT-ohjelman puitteissa. 

Greenpeace pyrkii vaikuttamaan EU-maihin, jotta markkinoille saataisiin toimiva, laittoman puun kieltävä lainsäädäntö. Köyhiä alkuperämaita on myös autettava lainsäädännön kehittämisessä, lainvalvonnassa ja paikallisyhteisöjen oikeuksien toteuttamisessa.

Lue lisää:

Laiton puu trooppisista metsistä

Laittoman puun tuonti Venäjän metsistä

Lähde Greenpeace