Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 3. Joulukuu - 20:52

Muumit ja WWF yhteistyöhön Itämeren suojelemiseksi | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 28. Lokakuu - 11:40

Tonnikala on suomalaisille perusruokaa, vaikka monet sen lajeista ovat vaarantuneita tai uhanalaisia. Tonnikalan sijasta lautaselle kannattaa valita kotimaista pikkukalaa, kuten Itämeren silakkaa. WWF jakaa kuluttajille kalaoppaita Helsingin silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4.10. helpottamaan kestävien kalavalintojen tekemistä. Silakka saa kalaoppaassa vihreän valon, kun taas eri tonnikalalajit ovat oppaassa punaisella tai keltaisella listalla.

Itämeren silakka on suomalaisille erinomainen ja maukas ravinnonlähde. Silakkaa pyydetään lähialueilta, se on kuluttajalle edullista ja kestävä valinta lautaselle. Suomalaista silakkaa ei vaivaa laiton kalastus tai suuret sivusaaliit, kuten monia suuria tuontikaloja.

Suuri osa kalastajien silakkasaaliista jauhetaan kuitenkin nykyisin kanojen, sikojen ja kasvatuslohien rehuksi. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olisi järkevämpää, että silakkaa käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi. Tästä hyötyisivät myös kalastajat, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan kuin ruoaksi kaupattavasta silakasta.

”Tuontikala on vallannut myös Suomen markkinat. Silakkamarkkinoiden kaltaisella näkyvällä tapahtumalla onkin tärkeä merkitys myös kotimaisen, kestävästi tuotetun kalan markkinoinnissa”, sanoo WWF:n meriasiantuntijaSampsa Vilhunen.

Lähellä kasvavasta silakasta huolimatta Suomen toiseksi suosituin ruokakala heti lohen jälkeen on kaukaa kuljetettu tonnikala. Säilyketonnikalaa löytyy jokaisen lähikaupan hyllyltä, ja tuore tonnikala on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi sushiherkkuna.

Tonnikalan pyyntiin liittyy monia ongelmia. Tonnikala saavuttaa sukukypsyytensä vasta myöhään, eikä kala usein ehdi lisääntyä ennen kuin se jo pyydystetään syötäväksi. Saaliiksi jää usein myös paljon muita lajeja eli sivusaalista, joka heitetään tavallisesti kuolleena takaisin mereen. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Tonnikalan kalastuskiintiöt ovat räikeästi tutkijoiden suosituksia suurempia, ja lisäksi laiton kalastus on ongelma. Varsinkin sinievätonnikalan kannat ovat romahtaneet. Jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä, tonnikala katoaa maailman meristä lopulta kokonaan.

”Sinievätonnikalan laitonta kalastusta yritettiin hiljattain kitkeä, kun lajin kansainvälistä kauppaa yritettiin saada luvanvaraiseksi CITES-listauksella. Valitettavasti biologia hävisi neuvottelussa taloudellisia voittoja vastaan, eikä EU-komissio asettunut aloitteen taakse. Onneksi Suomi sentään oli niiden maiden joukossa, jotka tukivat tonnikalan suojelun tehostamista”, Vilhunen sanoo.

WWF jakaa kuluttajille kalaopasta Helsingin kauppatorilla järjestettävillä Silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4. lokakuuta. Kalaoppaasta julkistettiin uusi versio toukokuussa 2009. Lompakossa kulkeva taskuopas ja laajempi verkkoversio luokittelevat kalat kestävyysjärjestykseen helposti liikennevalojen avulla.

Lisätietoja:

WWF Suomi, meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854

Kalaoppaan verkkoversio: www.wwf.fi/kalaopas
Taskuoppaan tilaukset: www.wwf.fi/esitteet tai info@wwf.fi

WWF Suomi on osa kansainvälistä WWF-verkostoa, joka työskentelee maailman ainutlaatuisimpien luontokokonaisuuksien ja uhanalaisimpien lajien pelastamiseksi. WWF:n tavoitteena on maapallo, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tavallisten ihmisten lahjoitukset mahdollistavat WWF:n työn. Erilaisia tukitapoja internetissä:www.wwf.fi/tue_toimi

WWF: Vaihda tonnikala silakkaan | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 25. Maaliskuu - 19:49

Fosfaatittomat pesuaineet ovat yleistyneet Suomessa merkittävästi viimeisen vuoden aikana. WWF esittää, että vesistöjä rehevöittävien fosfaatillisten pesuaineiden myynti kiellettäisiin kokonaan kaikissa Itämeren rantavaltioissa. WWF vetosi huhtikuussa 2008 pesuainevalmistajiin, jotta ne luopuisivat vapaaehtoisesti fosfaattien käytöstä pesuaineissaan.

Fosfaatittomien pesuaineiden tarjonta on kasvanut koko Itämeren alueella. WWF ja sen sisarjärjestöt kartoittavat parhaillaan markkinoiden nykytilaa Suomessa ja Baltian maissa. Ruotsissa ja Saksassa fosfaatillisten pyykinpesuaineiden myynti on jo kielletty.

Suomessa tarjolla olevien fosfaatittomien pyykinpesupulvereiden määrä vaikuttaa kaksinkertaistuneen viime vuodesta. Fosfaatteja sisältävien tuotteiden osuus markkinoilla on pienentynyt, ja niiden sisältämä fosfaattipitoisuus on laskenut. Erityisen paljon fosfaatteja (15-30%) sisältävät pesupulverit ovat kadonneet Suomen markkinoilta lähes kokonaan. Vuoden aikana fosfaatittomien pyykinpesuaineiden pakkausmerkinnät ovat parantuneet, mikä helpottaa kuluttajien pesuainevalintoja. Myös konetiskiainevalikoimiin on tullut lisää fosfaatittomia vaihtoehtoja.

Suuri osa Suomessa myynnissä olevista pesuaineista sisälsi vielä viime keväänä sinilevien ravintonaan käyttämää fosforia. Vesistöissä fosfori on yksi rehevöitymisen päätekijä.

”On hienoa huomata, että vetoomuksen jälkeen moni kauppaketju on järjestelmällisesti siirtynyt pääosin fosfaatittomiin pesuaineisiin, ja lopuillekin etsitään korvaavia tuotteita”, WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhunensanoo.

Suurin vaikutus pesuaineiden fosfaateilla on viemäriverkon ulkopuolella. Myös jätevesien käsittelyn tasossa Itämeren asutuskeskuksissa on vielä parantamisen varaa.

”Esimerkiksi 40 miljoonan asukkaan Puolassa lähes puolet väestöstä asuu viemäriverkon ulkopuolella, ja pesuaineiden sisältämä fosfori voi päätyä käsittelemättömänä vesistöihin. Yksi Puolan suurimmista pesuainevalmistajista, Procter & Gamble, vastasi WWF:n haasteeseen ja on lopettanut vapaaehtoisesti fosfaatillisten pyykinpesuaineiden valmistuksen Puolan tehtaillaan”, Vilhunen kertoo.

Itämeren suojelukomissio HELCOM suosittelee fosfaattien korvaamista vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla. Laajamittainen fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtyminen on lyhyellä tähtäimellä kustannustehokas tapa vähentää merkittävästi ravinteiden pääsyä Itämereen ja kohentaa sen tilaa.

”Jos HELCOMissa tai EU:ssa ei päästä nopealla aikataululla yksimielisyyteen fosfaatillisten pesuaineiden kieltämisestä, tulisi asiaan vaikuttaa kansallisella lainsäädännöllä, kuten Ruotsissa ja Saksassa”, Vilhunen sanoo.

WWF kanta on, että fosfaatillisten pesuaineiden myynti tulee kieltää Itämeren rantavaltioissa kokonaan. Kielto koskisi kaikkia pyykinpesu-, astianpesu- ja siivousaineita niin kotitalous- kuin teollisuuskäytössä. Käytännössä pyykinpesuaineissa rajana olisi 0,2 % fosforipitoisuus (0,8 % fosfaattia) ja konetiskiaineissa 0,5 % fosforipitoisuus (2,0 % fosfaattia).

Lisätietoja:

WWF meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854, sampsa.vilhunen@wwf.fi

WWF: Fosfaatilliset pesuaineet kiellettävä kaikissa Itämeren rantavaltioissa | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 25. Helmikuu - 14:01

Itämeri ei ole vain allas kirkasta tai sameaa vettä. Aivan kuten maalta, myös pinnan alta löytyy kasvillisuudeltaan ja eliöyhteisöiltään erilaisia luontotyyppejä.

Rannikkomme merialueiden välillä on suuria eroja muun muassa veden suolapitoisuudessa, maankohoamisen nopeudessa, kasvukauden pituudessa ja jääpeitteen kestossa sekä pohjan laadussa. Näiden tekijöiden lisäksi vedenalaisen lajiston ja luontotyyppien esiintymistä säätelevät valon määrä ja laatu sekä ravinnepitoisuus. Valon määrään ja laatuun vaikuttaa oleellisesti valon tunkeutumissyvyys, joka on rehevöitymiskehityksen myötä pienentynyt. Rannan avoimuus tuulille ja aallokolle on myös tärkeä säätelytekijä.

Vedenalaisten luontotyyppien uhanalaisuus

Itämeren monet ongelmat, pahimpana rehevöityminen, ovat vaikuttaneet myös meren luontotyyppeihin. Puolet Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä on joko erittäin uhanalaisia tai vaarantuneita. Ainoa koko rannikollamme säilyväksi arvioitu luontotyyppi ovat hydrolitoraalin (matalan veden) rihmaleväyhteisöt. Tämä rantakallioita peittävä vaaleanvihreä levämatto on hyötynyt rehevöitymisestä, toisin kuin muut luontotyypit.

Uhanalaisimmat vedenalaiset luontotyypit ovat rannikkomme eteläisimmissä osissa, Saaristomerellä ja Suomenlahdella, missä ihmistoiminnan vaikutus meriluontoon on suurinta. Paras tilanne näyttäisi olevan Merenkurkussa ja Perämerellä.

Erittäin uhanalaisia Itämeren luontotyyppejä ovat punaleväyhteisöt, meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt. Pääasiassa hiekkapohjilla esiintyvät meriajokasyhteisöt ja näkinpartaisniityt kuuluvat Suomen vastuuluontotyyppeihin, ja niiden huono tilanne on siksi erityisen huolestuttavaa.

Vaarantuneita luontotyyppejä ovat kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt sekä uposkasvivaltaiset pohjat.

Silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi on arvioitu sinisimpukkayhteisöt, sublitoraalin rihmaleväyhteisöt, valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt ja valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt.

Eräistä Itämeren luontotyypeistä, kuten palleroahdinpartayhteisöistä ja vesisammalyhteisöistä tiedetään edelleen liian vähän, jotta niiden tila voitaisiin arvioida.

Moniongelmainen Itämeri vaatii monipuolista apua

Itämeren tilanteen parantamiseksi on edelleen vähennettävä rehevöitymistä edistäviä ravinnevalumia.

Öljy- ja kemikaalikuljetusten lisääntymisen vuoksi onnettomuuksien vaara on kasvanut Itämerellä. Onnettomuuksien ehkäisyyn tulisi panostaa entistä voimakkaammin, sillä ehkäisy on monin verroin helpompaa kuin onnettomuuksian jälkien korjaaminen. Vieraslajien leviämisen ehkäisyssä olisi avainasemassa kansainvälisen painolastivesisopimuksen ratifiointi.

Vesirakentamisessa ja vedenalaisten öljy- ja kaasuputkien linjauksissa tulee ottaa huomioon meriluonnon erityispiirteet ja ehkäistä haittoja jo suunnitteluvaiheessa.

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös Itämereen, vaikka kaikkia sen seurauksia meren ja rannikon luontotyyppeihin ei vielä pystytä ennustamaan.

Lähde Suomen Ympäristökeskus

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 23:35

Kala on terveellistä. Siinä on muun muassa hyödyllisiä rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä paljon proteiinia. Vaikka Itämeren kaloista on löydetty ympäristömyrkkyjä, voisimme silti syödä kalaa enemmän ja ruokavaliomme muuttuisi nykyistä terveellisemmäksi. Virallisten ravitsemussuositusten mukaan kalaa pitäisikin syödä vähintään kaksi kertaa viikossa kalalajeja vaihdellen.

~~~

1. Älä osta liian pieniä kaloja. Kalakannan säilymiselle on tärkeää, että kalat ehtivät kasvaa kyllin suuriksi kuteakseen edes kerran ennen kuin ne pyydetään. Kysy kauppiaaltasi kaloja, jotka ovat suurempia kuin niiden alamitta. Muista, että kauppa ei saa myydä alamittaisia kaloja! Kalojen alamitat koskevat luonnonvesistä pyydettyjä, ei-viljeltyjä kaloja ja ne on määrätty kalastusasetuksen 19§:ssä. Monella tavallisella kauppakalalla ei ole alamittaa lainkaan. (Alamitat: www.mmm.fi/kalastus/rajoitukset)

2. Uskalla kokeilla jotain uutta! Vaihtele kalalajeja, jolloin suosituimpiin lajeihin kohdistuvat paineet pienenevät.

3. Vältä ostamasta syvänmerenlajeja, koska ne ovat erityisen herkkiä liikakalastukselle. Syvänmerenkalastus on edelleen suurilta osin rajoittamatonta. Syvänmerenlajeja voi olla esimerkiksi pakastetuissa kalatuotteissa.

4. Älä osta kaloja tai äyriäisiä, jotka ovat uhanalaisia, kuten ruijanpallasta, haita, luonnonlohta ja taimenta. (Lista uhanalaisista kaloista: www.redlist.org)

5. Suosi paikallisten kalastajien pyytämää kalaa, koska se vähentää kuljetuksesta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Kala on tällöin usein myös tuoreempaa kuin kaukaa kuljetettu kala.

6. Uskalla kysyä! Älä lannistu, vaikka et aina saisikaan vastausta. Monet, jotka myyvät kalaa ja äyriäisiä, eivät tunne kalojen biologiaa tai kalastuksen ympäristövaikutuksia. Kysymällä vaikutat myönteisesti tiedon lisääntymiseen ja kestävän kalastuksen kehittymiseen.

7. Kysy ympäristömerkittyjä kalatuotteita! Tuotteiden ympäristömerkintä tekee ympäristöystävällisen kuluttamisen helpommaksi. Kala- ja äyriäistuotteissa on vielä vähän ympäristömerkittyjä tuotteita. Suomalaisissa kuluttajille suunnatuissa kalatuotteissa ei toistaiseksi ole ympäristömerkkejä, mutta joissakin tuoduissa tuotteissa voi olla esimerkiksi MSC-merkki. Suomessakin suurkeittiöille on jo tarjolla MSC-merkittyjä tuotteita. MSC eli Marine Stewardship Council on yksityinen kansainvälinen säätiö, jonka Unilever ja WWF perustivat vuonna 1996 edistämään kestävää kalastusta maailman merissä. Vuonna 1999 MSC irrottautui itsenäiseksi hyväntekeväisyysjärjestöksi.

MSC myöntää ympäristömerkin kala- ja äyriäistuotteille. Kalastuksen täytyy tapahtua tiettyjen sääntöjen ja rajoitusten mukaan, jotta MSC-merkkiä voi käyttää kala- ja yriäistuotteissa.

Vuonna 2005 maailman merillä toimi 14 MSC-merkittyä kalastuslaivastoa ja kaupoissa oli saatavilla yli 300 sinisellä logolla merkittyä MSC-tuotetta. MSC:llä on myös kouluille, lapsiperheille ja ravintoloille suunnattu ohjelma, jonka tarkoituksena on lisätä kestävään kehitykseen perustuvaa tietoutta kalastuksesta, meriympäristöstä ja ravinnosta. Tarkempaa tietoa järjestöstä saa internetistä osoitteesta www.msc.org.

Lisätietoja: Lataa “Meren herkkuja, ole hyvä!” 
-opas pdf-tiedostona (1757 kt).

~~~

“Meren herkkuja, ole hyvä!” -opas antaa seuraavat suositukset erikala- ja äyriäislajeille:

Vihreä valo: suosi näitä

• ahven
• hauki
• hummeri
• kampela 
• kilohaili
• kuha
• lahna
• made
• Ruotsin rannikolta kalastettu makrilli
• muikku
• rapu ja täplärapu
• seiti
• silakka
• silli
• sinisimpukka
• särki

Keltainen valo: osta näitä harkiten

• istutettu lohi
• kasvatettu lohi, taimen, siika, nieriä
• keltaevätonnikala
• kirjolohi
• nahkiainen
• piikkikampela
• Pohjanmereltä kalastettu makrilli
• Pohjanmeren katkaravut
• puna-ahven
• siika

Punainen valo: vältä näiden ostamista:

• ankerias
• hait
• hietakampela
• luonnonlohi
• punakampela
• ruijanpallas
• sinievätonnikala
• trooppisten merien katkaravut
• turska

~~~

Lähde: http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/
ekovinkit/kala.html