Kirjoittaja auhn @ 11. Tammikuu - 14:22

www.ymparisto.fi - YK:n luonnon monimuotoisuuden teemavuosi käynnistyy.

Kirjoittaja auhn @ 28. Lokakuu - 11:40

Tonnikala on suomalaisille perusruokaa, vaikka monet sen lajeista ovat vaarantuneita tai uhanalaisia. Tonnikalan sijasta lautaselle kannattaa valita kotimaista pikkukalaa, kuten Itämeren silakkaa. WWF jakaa kuluttajille kalaoppaita Helsingin silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4.10. helpottamaan kestävien kalavalintojen tekemistä. Silakka saa kalaoppaassa vihreän valon, kun taas eri tonnikalalajit ovat oppaassa punaisella tai keltaisella listalla.

Itämeren silakka on suomalaisille erinomainen ja maukas ravinnonlähde. Silakkaa pyydetään lähialueilta, se on kuluttajalle edullista ja kestävä valinta lautaselle. Suomalaista silakkaa ei vaivaa laiton kalastus tai suuret sivusaaliit, kuten monia suuria tuontikaloja.

Suuri osa kalastajien silakkasaaliista jauhetaan kuitenkin nykyisin kanojen, sikojen ja kasvatuslohien rehuksi. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olisi järkevämpää, että silakkaa käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi. Tästä hyötyisivät myös kalastajat, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan kuin ruoaksi kaupattavasta silakasta.

”Tuontikala on vallannut myös Suomen markkinat. Silakkamarkkinoiden kaltaisella näkyvällä tapahtumalla onkin tärkeä merkitys myös kotimaisen, kestävästi tuotetun kalan markkinoinnissa”, sanoo WWF:n meriasiantuntijaSampsa Vilhunen.

Lähellä kasvavasta silakasta huolimatta Suomen toiseksi suosituin ruokakala heti lohen jälkeen on kaukaa kuljetettu tonnikala. Säilyketonnikalaa löytyy jokaisen lähikaupan hyllyltä, ja tuore tonnikala on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi sushiherkkuna.

Tonnikalan pyyntiin liittyy monia ongelmia. Tonnikala saavuttaa sukukypsyytensä vasta myöhään, eikä kala usein ehdi lisääntyä ennen kuin se jo pyydystetään syötäväksi. Saaliiksi jää usein myös paljon muita lajeja eli sivusaalista, joka heitetään tavallisesti kuolleena takaisin mereen. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Tonnikalan kalastuskiintiöt ovat räikeästi tutkijoiden suosituksia suurempia, ja lisäksi laiton kalastus on ongelma. Varsinkin sinievätonnikalan kannat ovat romahtaneet. Jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä, tonnikala katoaa maailman meristä lopulta kokonaan.

”Sinievätonnikalan laitonta kalastusta yritettiin hiljattain kitkeä, kun lajin kansainvälistä kauppaa yritettiin saada luvanvaraiseksi CITES-listauksella. Valitettavasti biologia hävisi neuvottelussa taloudellisia voittoja vastaan, eikä EU-komissio asettunut aloitteen taakse. Onneksi Suomi sentään oli niiden maiden joukossa, jotka tukivat tonnikalan suojelun tehostamista”, Vilhunen sanoo.

WWF jakaa kuluttajille kalaopasta Helsingin kauppatorilla järjestettävillä Silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4. lokakuuta. Kalaoppaasta julkistettiin uusi versio toukokuussa 2009. Lompakossa kulkeva taskuopas ja laajempi verkkoversio luokittelevat kalat kestävyysjärjestykseen helposti liikennevalojen avulla.

Lisätietoja:

WWF Suomi, meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854

Kalaoppaan verkkoversio: www.wwf.fi/kalaopas
Taskuoppaan tilaukset: www.wwf.fi/esitteet tai info@wwf.fi

WWF Suomi on osa kansainvälistä WWF-verkostoa, joka työskentelee maailman ainutlaatuisimpien luontokokonaisuuksien ja uhanalaisimpien lajien pelastamiseksi. WWF:n tavoitteena on maapallo, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tavallisten ihmisten lahjoitukset mahdollistavat WWF:n työn. Erilaisia tukitapoja internetissä:www.wwf.fi/tue_toimi

WWF: Vaihda tonnikala silakkaan | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 5. Toukokuu - 11:36

Kevään ensimmäiset kiljuhanhet saapuivat eilen illalla perinteiselle kevätmuuton aikaiselle levähdysalueelle Siikajoelle Perämeren rannikolla. Siivekäs matkalainen voi taittaa muuttoreittiään paremmassa suojelussa kuin aikaisemmin, sillä kiljuhanhelle laadittiin suojeluohjelma äskettäin päättyneessä EU:n Life Luonto -rahaston tukemassa kansainvälisessä hankkeessa. Ohjelma on nyt vahvistettu ympäristöministeriössä.

Siikajoen kaksi kiljukasta havaittiin WWF:n ja Metsähallituksen vuosittaisessa tehotarkkailussa, jossa pyritään yksilön tarkkuudella seuraamaan Pohjolan kiljuhanhikannan kehitystä. Kiljuhanhi on Suomen ja Pohjoismaiden uhanalaisimpia pesimälintuja. Koko Pohjolan luonnonvaraisen kiljuhanhikannan kooksi arvioidaan noin 20 paria ja Suomen pesimäkannaksi 0–5 paria. Vielä sata vuotta sitten Perämeren rannikolla levähti keväisin yli 10 000 kiljuhanhea. Viime keväänä Oulun seudulla havaittiin noin 20 yksilöä.

Maaliskuun lopussa päättyneessä nelivuotisessa EU:n hankkeessa toteutettiin suojelutoimia ja valistettiin kansalaisia kiljuhanhien muuttoreitin keskeisillä kohteilla Norjassa, Suomessa, Virossa, Unkarissa ja Kreikassa. Tällä Euroopan reitillä kiljuhanhien suurimmat uhkat ovat talvehtimispaikoilla Kreikassa. Siellä ammuttiin suojelualueella yksi Life-hankkeessa Norjassa rengastettu aikuinen kiljuhanhi.

Hankkeessa laadittiin Suomeen kiljuhanhen suojeluohjelma, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut ja jota toteuttamaan alueelliset viranomaiset on ohjeistettu. Tärkeitä suojelutoimia ovat kannan seurannan lisäksi muun muassa muutonaikaisten levähdysniittyjen hoito, mahdollisten pesimäalueiden säännölliset inventoinnit sekä toimenpiteet metsästyshäirinnän ja vahingossa metsästyssaaliiksi joutumisen riskin minimoinniksi. Jos Suomessa havaitaan kiljuhanhen pesintä, sen häirinnän minimoimiseksi on välittömästi ryhdyttävä toimiin.

Kiljuhanhea voidaan tehokkaasti suojella vain kansainvälisellä yhteistyöllä ja riittävien suojelutoimien kohdentamisella tärkeimmille alueille koko muuttoreitin varrella Pohjolan tuntureilta Pohjois-Kreikan kosteikoille asti. Suurin uhka lajille on metsästys. Koska kiljuhanhen suurimmat uhat ovat muuttomatkojen varrella maamme rajojen ulkopuolella, Suomenkin suojeluohjelmassa panostetaan lajin suojelutyöhön myös muualla kuin Suomessa.

Päättynyttä Life-hanketta johti WWF Suomi ja Suomen suojeluohjelman laatimista koordinoi BirdLife Suomi. Suomesta Life-hankkeessa mukana olivat myös Metsähallitus ja SYKE (Suomen ympäristökeskus) sekä osarahoittajana ympäristöministeriö.

Samanaikaisesti kansallisen suojeluohjelman kanssa valmisteltiin kiljuhanhelle myös uusi kansainvälinen suojelusuunnitelma, joka vahvistettiin viime vuonna. Suunnitelman laati Euroopan ja Afrikan maiden vesilintujen suojelusopimuksen (AEWA) sihteeristö.

Erittäin uhanalainen kiljuhanhi sai suojeluohjelman | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 9. Maaliskuu - 16:18

Lumitutkimusta. Kuva: Rauni Partanen

Ihmisen elämälle ja elinkeinojen harjoittamiselle tärkeät  luonnon tuottamat hyödykkeet ja palvelut kuten puhdas luonto ja vesi ovat vaarassa, kun ilmasto muuttuu. Ihmisen sopeutumismahdollisuuksia aletaan selvittää Suomessa kolmivuotisessa hankkeessa.

Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos sekä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistot ovat  aloittaneet laajan, EU:n LIFE+ -ohjelmaan kuuluvan VACCIA-hankkeen, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutusta suomalaisiin ekosysteemipalveluihin. Hankkeessa selvitetään, kuinka ilmaston lämpeneminen muuttaa ekosysteemipalveluja, kuten luonnon monimuotoisuutta, veden hyvää laatua ja muita luonnon tarjoamia edellytyksiä maa-, metsä- ja kalataloudelle, luontomatkailulle sekä maankäytölle kaupunkiympäristöissä.

Hankkeessa halutaan myös löytää tapoja, joilla kansalaiset sekä heidän elinkeinonsa kaupungissa ja maaseudulla pystyvät parhaiten sopeutumaan väistämättömään muutokseen. Mallit ja tulevaisuuskuvaukset sekä eri lähteistä tietoja yhdistelevät tietokannat ovat keskeisiä työkaluja muutosarvioiden tekemisessä. Hankkeen aikana tehdään yhteistyötä kymmenien eri tahojen kanssa tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja ammattikorkeakouluista kuntiin, yrityksiin ja järjestöihin. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin kolme miljoonaa euroa ja selvityksiä tehdään yli 70 henkilötyövuoden voimalla.

Vaikutuksia selvitetään eri puolilla Suomea

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ekosysteemipalveluihin selvitetään mahdollisimman monenlaisissa ympäristöissä suurista kaupungeista (Helsinki, Lahti) ja matkailukeskuksista (Kuusamo, Sotkamo) erityyppisiin metsä-, maatalous- ja vesialueisiin, pohjoisesta etelään sekä sisämaasta rannikoille. Alueiden ytimenä ovat Suomen kansallisen tason tutkimusinfrastruktuuriin kuuluvat pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkoston alueet.

Suomi on eturivin maita ilmastonmuutokseen sopeutumisen tutkimuksessa ja näin hankkeen tuloksista hyötyvät myös muut Euroopan maat. Ekosysteemipalvelujen muuttumista ja erilaisia mahdollisuuksia sopeutua tähän ilmeisen nopeaan muutokseen esitellään suurelle yleisölle, hallinnolle ja asiantuntijoille, paikallisille intressi- ja sidosryhmille, elinkeinonharjoittajille ja maanomistajille. Käytössä ovat tutkimuksen, koulutuksen ja taiteenkin keinot.

Eri sidosryhmille esitellään alueellisia muutosskenaarioita ja menetelmiä joilla muutosta voi arvioida. Tulevaisuustyöpajoissa eri kohderyhmät miettivät ja tunnistavat itselleen keskeisimpiä uhkia ja hakevat niihin parhaiten sopivia ratkaisuja. Myös todelliset tulosten loppukäyttäjät, tämän päivän lapset, jotka joutuvat aikuisina kokemaan ilmastonmuutoksen seuraukset, on otettu huomioon: tuloksia esitellään lapsille mm. teatterin keinoin.

Lähde Suomen ympäristökeskus

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 15:49

Joki- ja rannikkovesissä suurimmat ongelmat

Maamme pintavesistä suuri osa on ekologiselta tilaltaan erinomaisia tai hyviä. Tätä heikommassa tilassa on vajaa kolmannes luokitelluista järvistä, puolet jokivesistä ja yli puolet rannikkovesien kokonaispinta-alasta. Ekologisessa luokittelussa pintavedet arvioidaan erinomaisiksi, hyviksi, tyydyttäviksi, välttäviksi tai huonoiksi sen mukaan, kuinka paljon ne ovat heikentyneet ihmistoiminnan vaikutuksesta. Arvio tehdään järville, joille ja rannikkovesille kullekin erikseen valikoitujen biologisten tekijöiden, kuten levien, kalojen, pohjaeläinten ja vesikasvien esiintymisen, perusteella.

Luokittelu on tehty EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin ja sitä toteuttavan lainsäädännön velvoittamana. Säädösten mukaan pintavesissä tulee saavuttaa hyvä tila vuoteen 2015 mennessä, eikä erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa saa heikentää. Sisävesien pintavesimuodostumista on alustavasti luokiteltu noin 34 prosenttia. Suuret reittivedet ja rannikkovedet on luokiteltu lähes kokonaan. Luokittelu valmistuu kokonaisuudessaan vuoden 2009 loppuun mennessä.

Eniten työtä hyvän tilan saavuttamisessa on joki- ja rannikkovesissä. Välttävässä ja huonossa tilassa olevia jokia on erityisesti Etelä-, Länsi- ja Lounais-Suomessa. Haittoja aiheuttavat muun muassa maatalouden ravinnekuormitus ja vesirakentaminen. Pohjois-Suomen jokien tila on pääosin erinomainen tai hyvä. Suomenlahden ja Saaristomeren sisempien rannikkoalueiden tila on yleensä välttävä ja ulkosaariston tyydyttävä. Tämä johtuu maatalousalueilta laskevien jokien tuomasta ravinnekuormasta ja etenkin Suomenlahdella myös koko merialueen rehevöitymisestä. Itäisellä Suomenlahdella tilanne on päinvastainen: ulkosaaristo on luokiteltu huonompaan tilaan kuin sisäsaaristo, koska ulkosaaristossa pohjaeläimet ovat lähes tyystin kuolleet laajoilla hapettomilla pohja-alueilla.

Rannikkovesien heikoin ekologinen tila on Tammisaaren ja Inkoon saaristossa, jossa varsinkin paikallisten syvänteiden happitilanne on kesäisin huono ja pohjaeläimet puuttuvat. Pohjanlahden tila on arvioitu pääosin hyväksi, mutta sielläkin sisempien, lähinnä maatalouden kuormittaminen rannikkoalueiden tila on paikoin vain tyydyttävä. Järvistä huonoimmassa tilassa ovat pienet ja keskisuuret järvet, jotka sijaitsevat maatalousvaltaisilla alueilla. Näissä järvissä rehevöitymishaitat, kuten leväkukinnot, ovat yleisiä.

www.ymparisto.fi/vesienlaatu

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 19:05

Laillinen tuonti EU:hun

EU:n alue on yksi vilkkaimpia uhanalaisilla lajeilla käytävän kaupan foorumeita. Tullitilastojen mukaan CITES-sopimuksen alaisten lajien laillinen tuonti EU:n alueelle oli esimerkiksi vuonna 1996 seuraava:

 Paljonko salametsästäjä saa?

TRAFFIC on selvittänyt kuinka paljon rahaa salametsästäjät keskimäärin saavat yhden eläimen ampumisesta. Seuraavassa esimerkkejä eräiden eläinlajien hintatasosta:

• tiikeri (Panthera tigris): noin 70 000 euroa
• leopardi (Panthera pardus): noin 15 000 euroa
• jääkarhu (Ursus maritimus): noin 15 000 euroa
• markhor eli kierteissarvikauris (Capra falconeri): noin 25 000 euroa
• gauri (Bos gaurus)*: noin 10 000 euroa
• mufl oni (Ovis ammon)**: 14 000 – 20 000 euroa
• Ovis vignei***: 12 000 – 15 000 euroa

*) aasialainen luonnonvarainen nautaeläinlaji
**) eurooppalainen luonnonvarainen lammaslaji
***) aasialainen luonnonvarainen lammaslaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä

Nämä luvut kuvaavat salametsästäjälle käteen jäävää summaa. Luvuista on jo vähennetty salametsästäjälle aiheutuneet kulut, kuten matka-, majoitus- ja varustekustannukset, ase- ja helikopterikulut, korruptiokulut jne.

Lisää tietoa CITES-asioista ja uhanalaisten lajien suojelusta löytyy muun muassa seuraavilta internet-sivuilta. Kaksi ensinmainittua sivustoa ovat suomenkielisiä, muut englanninkielisiä.

Suomen WWF

www.wwf.fi

CITES-sopimuksen sivut: sopimusteksti ja lajiluettelot

www.cites.org

Tietoa EU:n CITES-asetuksesta

www.europa.eu.int/comm/environment/cites/home_en.htm

TRAFFIC (kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen

WWF:n ja IUCN:n yhteistyössä perustama järjestö, joka

tarkkailee uhanalaisten lajien tilaa ja kehittää keinoja

CITES-sopimuksen toteutumisen edistämiseksi)

www.traffic.org

Kansainvälinen WWF

www.panda.org

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:48

LAINSÄÄDÄNTÖ SUOMESSA – lait, luvat ja viranomaiset

Suomi allekirjoitti CITES-sopimuksen vuonna 1976. Siitä lähtien kaikkien CITES-sopimuksen alaisten eläin- ja kasvilajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden maahantuonti ja maastavienti ovat olleet sallittuja vain, jos niihin on asianmukaiset, kirjalliset viranomaisten luvat.

Eräiden lajien osalta lainsäädäntömme on ollut tiukempikin kuin CITES-sopimus edellyttää. Papukaijojen maahantuonti oli kokonaan kiellettyä vuoteen 1989 saakka, ja matelijoiden (kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen) maahantuonti oli vastaavasti kiellettyä vuoteen 1995 saakka. Nykyään papukaijojen ja matelijoiden maahantuonti on sallittua sillä ehdolla, että niillä on vaadittavat CITES-luvat.

CITES-lajeja koskevaan lainsäädäntöön tuli uusia täsmennyksiä vuonna 1997, jolloin astui voimaan EU:n niin kutsuttu CITES-asetus. Se suojelee eräitä lajeja tiukemmin kuin alkuperäinen CITES-sopimus. Toinen uudistus oli, että kaikkein uhanalaisimpien lajien osalta EU:n CITES-asetus säätelee myös EU-maiden sisällä tapahtuvaa kauppaa, kun taas alkuperäinen CITES-sopimus koskee pelkästään valtioiden rajojen yli tapahtuvaa liikennettä.

Kussakin maassa CITES-säädösten noudattamista valvovat maan omat viranomaiset. Suomessa CITES-asiat kuuluvat muun muassa Suomen ympäristökeskuksen, tullin ja poliisinvastuulle. Suomen ympäristökeskus on asiantuntijaviranomainen, joka muun muassa tiedottaa yleisölle, vastaa kysymyksiin ja myöntää kaikki tarvittavat CITES-luvat eli vienti-, tuonti- ja jälleenvientiluvat sekä kirjoittaa CITES-todistuksen laillista alkuperää oleville yksilöille – esimerkiksi Suomessa syntyneille, CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluville lemmikkieläimille.

Tullin velvollisuuksiin kuuluu valvoa tuontia, vientiä, jälleenvientiä ja transit- eli kauttakulkuliikennettä sekä takavarikoida ne eläimet, kasvit ja tuotteet, joilta puuttuu asianmukaiset luvat. Poliisi antaa virka-apua tarvittaessa.

Kaikissa CITES-lajeihin, lupiin, todistuksiin ja muihin CITES-asioihin liittyvissä kysymyksissä lisätietoja saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

Milloin tarvitaan tuonti- tai vientilupa?

CITES-sopimuksen suojaamia eläinlajeja on yhteensä noin 6 000 ja kasvilajeja noin 22 000. Jos tiedossa on lajin tieteellinen nimi, internet-sivulta www.cites.org/eng/resources/species.html voi tarkistaa, onko laji CITES-sopimuksen alainen. CITES-sopimuksen alaisia eläimiä ovat linnuista muun muassa monet tukaani-, kolibri-, papukaija-, haukka- ja pöllölajit, nisäkkäistä muun muassa monet apina-, kissaeläin- ja valaslajit, matelijoista muun muassa monet kilpikonna-, käärme- ja liskolajit ja selkärangattomista eläimistä muun muassa monet korallit. Kasveista CITES-sopimukseen kuuluvat muun muassa kaikki orkideat, monet kaktukset ja käpypalmut sekä eräät trooppiset puulajit.

CITES-luvat tarvitaan sekä silloin, kun rajan yli ollaan kuljettamassa eläviä eläimiä tai kasveja, että silloin, kun kyseessä on tapettu yksilö, sen osa tai sitä sisältävä tuote. Tavallisimpia tilanteita, joissa CITES-säännöt on otettava huomioon, ovat uhanalaisista lajeista valmistettujen matkamuistojen maahantuonti (esimerkiksi norsunluuta, sarvikuonon sarvea, kilpikonnanluuta, käärmeennahkaa tai koralleja sisältävät esineet), eräiden lemmikkieläinten ja koristekasvien maahantuonti, paluu metsästysmatkalta ulkomailta sekä muutto ulkomaille tai ulkomailta Suomeen silloin, kun perheeseen kuuluu CITES-sopimuksen alainen lemmikkieläin.

Rajan ylityksen lisäksi CITES-lupa tarvitaan silloin, kun EU:n CITES-asetuksen tarkimmin suojelemia lajeja myydään maan sisällä. Esimerkiksi karhunlihan myyntiin tarvitaan aina kirjallinen CITES-lupa.

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:24

Lemmikkiä ostamassa

Suomessa myytävät lemmikkieläimet ovat yleensä laillista alkuperää, mutta liikkeellä on jonkin verran myös luonnosta laittomasti pyydystettyjä, Suomeen salakuljetettuja eläimiä. Siksi on tärkeää, että  jokainen, joka on ostamassa EU:n CITES-asetuksen A-liitteen suojaamaan eläinlajiin kuuluvaa lemmikkiä, vaatii myyjältä kirjallisen CITES-todistuksen, joka osoittaa, että eläin on joko vankeudessa syntynyt tai luonnosta laillisesti pyydystetty. Jos CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluvan eläimen mukana ei seuraa CITES-papereita, tällaista eläintä ei pidä koskaan ostaa.

CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki muut papukaijat paitsi undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu eli nymfi papukaija (Nymphicus hollandicus) sekä aleksanterinkaija (Psittacula krameri). Kilpikonnista CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki maakilpikonnat (Testudinidae), käärmeistä muun muassa kaikki boat (Boidae) sekä liskoista muun muassa iguaani eli vihreä leguaani (Iguana iguana) sekä kaikki kameleontit (Chamaeleonidae).

Orkideaharrastus

Orkideaharrastajille oleellinen tieto on, että kaikki orkidealajit, orkideoiden osat ja orkideoista valmistetut tuotteet ovat CITES-sopimuksen suojaamia. Osa orkidealajeista kuuluu EU:n CITES-asetuksen A-lajiliitteeseen, osa B-liitteeseen. A-liitteen orkideojen kauppa on sallittua vain, jos yksilöt ovat keinotekoisesti viljeltyjä. B-liitteeseen kuuluvien orkidealajien kauppa on rajoitetusti sallittua silloinkin, kun yksilöt on otettu luonnosta. Kummassakin tapauksessa tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta edellyttää aina lähtömaasta saadun kirjallisen CITES-vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen sekä Suomen viranomaisten kirjoittaman tuontiluvan. Lupa tarvitaan myös silloin, kun tuotavat orkideat on tarkoitettu vain omaan käyttöön eikä myyntiin.

Perhonsidonta

Perhonsidonnan harrastajien käyttämistä karvoista ja höyhenistä osa on peräisin uhanalaisista CITES-lajeista. Näitä karvoja ja höyheniä ostettaessa on aina vaadittava myyjältä CITES-todistus, joka osoittaa tavaran olevan laillista alkuperää. Perhonsidonnassa käytettäviä CITES-lajeja ovat muun muassa saukko (Lutra lutra), karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), monet flamingot (Phoenicopterus spp.), silkkihaikara (Egretta garzetta), viidakkokukko (Gallus sonneratii), kaulustrappi (Chlamydotis undulata), isotrappi (Otis tarda), pikkutrappi (Tetrax tetrax) sekä hyvin monet haukka- ja pöllölajit.

Metsästysmatkailu ulkomaille

Jos metsästyksen harrastaja suunnittelee metsästysmatkaa ulkomaille, on selvitettävä etukäteen, onko metsästettävien lajien joukossa CITES-lajeja. CITES-sopimukseen kuuluvia lajeja ovat muun muassa karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), saukko (Lutra lutra) sekä muun muassa monet afrikkalaiset metsästäjien suosimat eläimet. Jotta metsästetyt CITES-eläimet saa tuoda Suomeen, niille on hankittava etukäteen tarvittavat vienti- ja tuontiluvat. Vastaavasti silloin, kun Suomessa metsästettyjä CITES-lajeihin kuuluvia eläimiä ollaan viemässä ulkomaille, niille on hankittava etukäteen vienti- ja tuontiluvat.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:10

Maailman luonnonmetsät katoavat hallitsematonta tahtia. Etenkin tropiikissa valtaosa metsien hävittämisestä tapahtuu laittomasti. Laittomat hakkuut ovat yleisiä myös esimerkiksi Venäjällä.

Laittomilla hakkuilla tarkoitetaan hakkuita, joissa ei ole noudatettu alkuperämaan lainsäädäntöä. Usein rikotaan metsälakeja, konsessiomääräyksiä, luonnonsuojelulakeja tai kierretään veroja tai tulleja. 

Maailmanpankki on arvioinut, että maailman kansantaloudet menettävät verotuloja 10-15 miljardin dollarin edestä vuodessa laittomien hakkuiden takia. Voitot laittomista hakkuista keräävät laittomasti toimivat suuryritykset, kun paikallisyhteisöille jää vain ongelmia – hakatut metsät, ryöstetyt luonnonvarat, pilaantuneet vedet. 

Laittomiin hakkuisiin liittyy myös valtavia ihmisoikeusongelmia. Niiden tekijät polkevat paikallisyhteisöjen oikeuksia ja käyttävät kiristystä, uhkailua ja jopa murhia toimintansa mahdollistamiseen.

Laitonta puuta polkuhintaan

Laiton puu voi olla jopa puolet laillisesti tuotettua halvempaa. Kysyntä laittomalle puulle on suurta Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Kiinassa ja Japanissa. Myös Euroopan Unionin maat ovat merkittäviä laittoman puun käyttäjiä. Laitonta puuta tulee EU;n alueelle Venäjältä, Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta.

Puu laittomista hakkuista päätyy kaikkiin mahdollisiin metsätaloustuotteisiin. Eurooppaan tuotavasta laittomasta puusta suurin osa on peräisin Venäjältä, ja sitä käyttää niin sellu- kuin sahateollisuus. Trooppisista metsistä Eurooppaan tuodaan sellua ja paperia – esimerkiksi suomalainen UPM ostaa sellua Indonesian sademetsiä tuhoavilta yhtiöiltä - , vaneria, parketteja, lattialankkuja, huonekaluja ja raakapuuta.  

Avainasemassa EU -lainsäädäntö

Lainsäädäntö ei EU:ssa kiellä alkuperämaan lakien vastaisesti hakatun puun myyntiä. EU on kuitenkin parhaillaan kehittämässä uusia toimia laittoman puun kitkemiseksi markkinoilta niin sanotun FLEGT-ohjelman puitteissa. 

Greenpeace pyrkii vaikuttamaan EU-maihin, jotta markkinoille saataisiin toimiva, laittoman puun kieltävä lainsäädäntö. Köyhiä alkuperämaita on myös autettava lainsäädännön kehittämisessä, lainvalvonnassa ja paikallisyhteisöjen oikeuksien toteuttamisessa.

Lue lisää:

Laiton puu trooppisista metsistä

Laittoman puun tuonti Venäjän metsistä

Lähde Greenpeace