Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 24. Helmikuu - 15:12

Ranskalaiset

Peruna on suomalaista perusruokaa: meistä jokainen syö vuosittain noin 60 kiloa pottuja. Moni yllättyy kuullessaan, että sademetsien tuhoutumisella ja arkisella perunalla on jotain tekemistä keskenään. Ne kuitenkin liittyvät toisiinsa, ja siltana toimii palmuöljy. Palmuöljy on maailman tuotetuin kasvirasva. Sitä ei ehkä löydy pullossa lähikaupan hyllystä, mutta lähes jokainen meistä käyttää palmuöljyä jossakin muodossa päivittäin.

Palmuöljyä käytetään Euroopassa eniten teollisissa valmisruoissa. Lähes kaikki pakasteena myytävät valmisruoat, muun muassa ranskanperunat, sisältävät palmuöljyä. Leivitetyt tuotteet on usein uppopaistettu palmuöljyssä, ja elintarvikkeiden, kuten keksien ja perunalastujen, tuoteselosteissa mainittu kasvirasva sisältää sekin yleensä palmuöljyä.

Orangin koti vaarassa

Valtaosa maailman palmuöljystä tuotetaan Indonesian ja Malesian öljypalmuplantaaseilla, joiden tieltä kaatuu muun muassa Borneon ja Sumatran saarilla ainutlaatuista sademetsää roimaa vauhtia. Vuosina 1990–2002 öljypalmuplantaasien pinta-ala on Malesiassa kolminkertaistunut, Indonesiassa nelinkertaistunut. Tällä hetkellä öljypalmua kasvatetaan noin 11 miljoonan hehtaarin alueella, mikä vastaa kolmasosaa Suomen pinta-alasta. Suuri osa tästä viljelyalasta oli aikaisemmin metsää. Tuotannon arvellaan yhä kasvavan.

Kaakkois-Aasian sademetsissä asustaa muun muassa oranki, ja ne ovat myös monen muun uhanalaisen lajin viimeisiä asuinsijoja. Alue onkin luontonsa monimuotoisuudella mitattuna yksi maapallon rikkaimmista: vuosina 1994–2004 Borneosta löydettiin 361 tieteelle kokonaan uutta eläinlajia. Ainutlaatuinen luonnonrikkaus saatetaan menettää, ennen kuin kaikkia lajeja on edes nimetty. Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana orankien kotimetsistä yli 80 % on hakattu maan tasalle muun muassa öljypalmuplantaasien takia. Orankikanta romahti 1990-luvulla puoleen aiemmasta.

Nykymenetelmin tuotettu palmuöljy ei ole ilmastoystävällinen tuote. Metsiä ja luonnontilaisia turvemaita raivataan öljypalmupelloiksi kaatamalla ja kulottamalla, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Öljypalmun viljelyssä käytetään paljon lannoitteita ja torjunta-aineita, joiden tuotannosta syntyy myös merkittävästi päästöjä. Lisäksi niitä aiheutuu pitkistä kuljetusmatkoista.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 23:20

Osoita eläinrakkautta myös muille lajeille kuin niille, joilla on suloiset pennut. Suomessa on esimerkiksi 447 uhanalaista kovakuoriaista. Ne siis ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, mutta siitä ei ole revitelty uutisotsikoita.

 Perussääntö on se, että luonnon monipuolisuus tulee säilyttää.

 Sinäkin voit vaikuttaa. Tee inventaario “omassa” metsässäsi ja raportoi uhanalaisten lajien esiintymisestä tai puuttumisesta Luonnontieteellisen keskusmuseon Hatikka –havaintopäiväkirjaan. Jos epäilet kykyäsi erottaa erilaisia kovakuoriaisia, voit aloittaa jostain isommasta.

Lähde: Johan Tell: 100 tekoa maapallon puolesta

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:48

LAINSÄÄDÄNTÖ SUOMESSA – lait, luvat ja viranomaiset

Suomi allekirjoitti CITES-sopimuksen vuonna 1976. Siitä lähtien kaikkien CITES-sopimuksen alaisten eläin- ja kasvilajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden maahantuonti ja maastavienti ovat olleet sallittuja vain, jos niihin on asianmukaiset, kirjalliset viranomaisten luvat.

Eräiden lajien osalta lainsäädäntömme on ollut tiukempikin kuin CITES-sopimus edellyttää. Papukaijojen maahantuonti oli kokonaan kiellettyä vuoteen 1989 saakka, ja matelijoiden (kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen) maahantuonti oli vastaavasti kiellettyä vuoteen 1995 saakka. Nykyään papukaijojen ja matelijoiden maahantuonti on sallittua sillä ehdolla, että niillä on vaadittavat CITES-luvat.

CITES-lajeja koskevaan lainsäädäntöön tuli uusia täsmennyksiä vuonna 1997, jolloin astui voimaan EU:n niin kutsuttu CITES-asetus. Se suojelee eräitä lajeja tiukemmin kuin alkuperäinen CITES-sopimus. Toinen uudistus oli, että kaikkein uhanalaisimpien lajien osalta EU:n CITES-asetus säätelee myös EU-maiden sisällä tapahtuvaa kauppaa, kun taas alkuperäinen CITES-sopimus koskee pelkästään valtioiden rajojen yli tapahtuvaa liikennettä.

Kussakin maassa CITES-säädösten noudattamista valvovat maan omat viranomaiset. Suomessa CITES-asiat kuuluvat muun muassa Suomen ympäristökeskuksen, tullin ja poliisinvastuulle. Suomen ympäristökeskus on asiantuntijaviranomainen, joka muun muassa tiedottaa yleisölle, vastaa kysymyksiin ja myöntää kaikki tarvittavat CITES-luvat eli vienti-, tuonti- ja jälleenvientiluvat sekä kirjoittaa CITES-todistuksen laillista alkuperää oleville yksilöille – esimerkiksi Suomessa syntyneille, CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluville lemmikkieläimille.

Tullin velvollisuuksiin kuuluu valvoa tuontia, vientiä, jälleenvientiä ja transit- eli kauttakulkuliikennettä sekä takavarikoida ne eläimet, kasvit ja tuotteet, joilta puuttuu asianmukaiset luvat. Poliisi antaa virka-apua tarvittaessa.

Kaikissa CITES-lajeihin, lupiin, todistuksiin ja muihin CITES-asioihin liittyvissä kysymyksissä lisätietoja saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

Milloin tarvitaan tuonti- tai vientilupa?

CITES-sopimuksen suojaamia eläinlajeja on yhteensä noin 6 000 ja kasvilajeja noin 22 000. Jos tiedossa on lajin tieteellinen nimi, internet-sivulta www.cites.org/eng/resources/species.html voi tarkistaa, onko laji CITES-sopimuksen alainen. CITES-sopimuksen alaisia eläimiä ovat linnuista muun muassa monet tukaani-, kolibri-, papukaija-, haukka- ja pöllölajit, nisäkkäistä muun muassa monet apina-, kissaeläin- ja valaslajit, matelijoista muun muassa monet kilpikonna-, käärme- ja liskolajit ja selkärangattomista eläimistä muun muassa monet korallit. Kasveista CITES-sopimukseen kuuluvat muun muassa kaikki orkideat, monet kaktukset ja käpypalmut sekä eräät trooppiset puulajit.

CITES-luvat tarvitaan sekä silloin, kun rajan yli ollaan kuljettamassa eläviä eläimiä tai kasveja, että silloin, kun kyseessä on tapettu yksilö, sen osa tai sitä sisältävä tuote. Tavallisimpia tilanteita, joissa CITES-säännöt on otettava huomioon, ovat uhanalaisista lajeista valmistettujen matkamuistojen maahantuonti (esimerkiksi norsunluuta, sarvikuonon sarvea, kilpikonnanluuta, käärmeennahkaa tai koralleja sisältävät esineet), eräiden lemmikkieläinten ja koristekasvien maahantuonti, paluu metsästysmatkalta ulkomailta sekä muutto ulkomaille tai ulkomailta Suomeen silloin, kun perheeseen kuuluu CITES-sopimuksen alainen lemmikkieläin.

Rajan ylityksen lisäksi CITES-lupa tarvitaan silloin, kun EU:n CITES-asetuksen tarkimmin suojelemia lajeja myydään maan sisällä. Esimerkiksi karhunlihan myyntiin tarvitaan aina kirjallinen CITES-lupa.

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:24

Lemmikkiä ostamassa

Suomessa myytävät lemmikkieläimet ovat yleensä laillista alkuperää, mutta liikkeellä on jonkin verran myös luonnosta laittomasti pyydystettyjä, Suomeen salakuljetettuja eläimiä. Siksi on tärkeää, että  jokainen, joka on ostamassa EU:n CITES-asetuksen A-liitteen suojaamaan eläinlajiin kuuluvaa lemmikkiä, vaatii myyjältä kirjallisen CITES-todistuksen, joka osoittaa, että eläin on joko vankeudessa syntynyt tai luonnosta laillisesti pyydystetty. Jos CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluvan eläimen mukana ei seuraa CITES-papereita, tällaista eläintä ei pidä koskaan ostaa.

CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki muut papukaijat paitsi undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu eli nymfi papukaija (Nymphicus hollandicus) sekä aleksanterinkaija (Psittacula krameri). Kilpikonnista CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki maakilpikonnat (Testudinidae), käärmeistä muun muassa kaikki boat (Boidae) sekä liskoista muun muassa iguaani eli vihreä leguaani (Iguana iguana) sekä kaikki kameleontit (Chamaeleonidae).

Orkideaharrastus

Orkideaharrastajille oleellinen tieto on, että kaikki orkidealajit, orkideoiden osat ja orkideoista valmistetut tuotteet ovat CITES-sopimuksen suojaamia. Osa orkidealajeista kuuluu EU:n CITES-asetuksen A-lajiliitteeseen, osa B-liitteeseen. A-liitteen orkideojen kauppa on sallittua vain, jos yksilöt ovat keinotekoisesti viljeltyjä. B-liitteeseen kuuluvien orkidealajien kauppa on rajoitetusti sallittua silloinkin, kun yksilöt on otettu luonnosta. Kummassakin tapauksessa tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta edellyttää aina lähtömaasta saadun kirjallisen CITES-vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen sekä Suomen viranomaisten kirjoittaman tuontiluvan. Lupa tarvitaan myös silloin, kun tuotavat orkideat on tarkoitettu vain omaan käyttöön eikä myyntiin.

Perhonsidonta

Perhonsidonnan harrastajien käyttämistä karvoista ja höyhenistä osa on peräisin uhanalaisista CITES-lajeista. Näitä karvoja ja höyheniä ostettaessa on aina vaadittava myyjältä CITES-todistus, joka osoittaa tavaran olevan laillista alkuperää. Perhonsidonnassa käytettäviä CITES-lajeja ovat muun muassa saukko (Lutra lutra), karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), monet flamingot (Phoenicopterus spp.), silkkihaikara (Egretta garzetta), viidakkokukko (Gallus sonneratii), kaulustrappi (Chlamydotis undulata), isotrappi (Otis tarda), pikkutrappi (Tetrax tetrax) sekä hyvin monet haukka- ja pöllölajit.

Metsästysmatkailu ulkomaille

Jos metsästyksen harrastaja suunnittelee metsästysmatkaa ulkomaille, on selvitettävä etukäteen, onko metsästettävien lajien joukossa CITES-lajeja. CITES-sopimukseen kuuluvia lajeja ovat muun muassa karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), saukko (Lutra lutra) sekä muun muassa monet afrikkalaiset metsästäjien suosimat eläimet. Jotta metsästetyt CITES-eläimet saa tuoda Suomeen, niille on hankittava etukäteen tarvittavat vienti- ja tuontiluvat. Vastaavasti silloin, kun Suomessa metsästettyjä CITES-lajeihin kuuluvia eläimiä ollaan viemässä ulkomaille, niille on hankittava etukäteen vienti- ja tuontiluvat.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:29

KORALLIKORUISTA PUUTARHATUOLEIHIN

– esimerkkejä laittoman kaupan laajuudesta ja luonteesta

Luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävä kauppa on erittäin monenkirjava ala. Siinä liikkuu ruokatarvikkeita ja erikoisherkkuja, koriste-esineitä ja matkamuistoja, lemmikkieläimiä ja koristekasveja, kosmetiikkaa ja lääkevalmisteita, statussymboleita ja taikakaluja…
 

Kaupan painopisteet ovat erilaisia eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi EU-alue on maailman suurin elävien papukaijojen, kissaeläinten taljojen ja krokotiilinnahkojen tuoja – mihin sisältyy myös laiton salatuonti. Koko maailman mittakaavassa kaupan laajuudesta valtaosa koostuu puutavarasta. On arvioitu, että sen osuus on noin kaksi kolmasosaa luonnonvaraisilla eläimillä ja kasveilla käytävän kaupan rahallisesta arvosta. Toinen jättiläinen on kalastus, jonka tuotteet muodostavat kaupan rahallisesta arvosta noin neljänneksen. Loppuosa koostuu sekalaisesta joukosta muun muassa lääke- ja koristekasveja, simpukankuoria, koralleja, turkiksia, nahkoja, lihatuotteita sekä eläviä eläimiä.
 

Kaupankäynti luonnoneläimillä ja -kasveilla kasvaa edelleen. Monien lajien myynti on leviämässä yhä useampiin maihin, minkä lisäksi kaupan piiriin joutuu jatkuvasti uusia lajeja.
 

Läpileikkaus tärkeimpiin eläin- ja kasvikaupan aloihin
 

Trooppinen puu – kuten mahonki (Swietenia macrophylla) tai tiikki (Tectona grandis) – on arvostettu materiaali huonekaluissa, sisustuksessa ja koriste-esineissä. Teollisuusmaissa asuvat ostajat eivät useinkaan arvaa, että joissain trooppista puutavaraa tuottavissa maissa jopa 70 % markkinoille päätyvästä puusta on laittomasti kaadettua. Laittomat hakkuutyömaat tuhoavat luonnonsuojelualueita, mutta samalla ne myös merkitsevät paikallisille hakkuutyöntekijöille yleensä vielä pienempää palkkaa ja vaarallisempia työolosuhteita kuin tavalliset hakkuut.
 

Kalat ovat suurelle osalle maailman väestöstä tärkeä proteiinilähde. Useilla alueilla kalastuksen tehokkuus on kuitenkin ylittänyt kalakantojen uusiutumiskyvyn, minkä seurauksena maailman yhteenlasketut vuosittaiset kalansaaliit ovat kääntyneet laskuun. Saaliiden romahtamista on osaltaan nopeuttanut laiton kalastus, joka toimii kestäviksi arvioiduista saalismääristä piittaamatta.

Kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen nahkoja käytetään muun muassa kenkien, vöiden ja laukkujen raaka-aineena, kilpikonnan kuorta myös muun muassa aurinkolasien kehyksissä. Suomessa näitä ei ole myynnissä, mutta ulkomaanmatkoilla niitä voi osua suomalaisenkin kohdalle. Samoin korallien, kotilonkuorten ja niistä tehtyjen esineiden myyminen matkamuistoiksi on monissa lomakohteissa yleistä.

Kissaeläimiä metsästetään erityisesti niiden kauniin turkin takia, mutta lisäksi monissa Aasian maissa elää sitkeästi uskomus, että tiikerin (Panthera tigris) ruumiinosilla on parantava vaikutus lähes mihin tahansa vaivoihin.

Myös kaikkien sarvikuonolajien sarvilla uskotaan olevan voimallisia lääkinnällisiä vaikutuksia, muun muassa miesten potenssin kohottajana. Lisäksi sarvi on tärkeä materiaali perinteisen jemeniläisen tikarin kahvassa, minkä aiheuttama kysyntä on osaltaan ruokkinut sarvikuonojen salametsästystä.

Erilaisten herkkujen ja erikoisuuksien valmistus on saattanut monia eläinlajeja uhanalaisiksi. Kaviaarista suurin osa on kolmen Kaspianmeressä elävän sampilajin mätiä, ja kaviaarin kysyntä on ajanut nämä lajit lähelle sukupuuttoa.

Koristekasveista etenkin monet orkidea- ja kaktuslajit ovat harvinaistuneet laajamittaisen kaupallisen keruun takia. Sekä orkideoissa että kaktuksissa keräilijöitä viehättää niiden erikoinen ulkonäkö, minkä lisäksi kaktusten sopeutuneisuus äärimmäisen kuiviin olosuhteisiin kiehtoo eräitä keräilijöitä.

Lääkekasvien, aromaattisten kasvien ja muiden luontaistuotteissa käytettävien raaka-aineiden keruu luonnosta on laajaa liiketoimintaa eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. Osa eurooppalaisestakin keruusta on laitonta, ja sen katsotaan vaarantavan vähintään 150 luonnonvaraisen kasvilajin säilymisen eräissä Euroopan maissa.

Lemmikkieläimistä muun muassa papukaijojen, kilpikonnien, liskojen ja käärmeiden joukossa saattaa olla sellaisia yksilöitä, jotka on pyydystetty luonnosta laittomasti ja salakuljetettu tänne. Niitä kuljetetaan usein ahtaissa matkalaukuissa tai muissa piiloissa, ja linnuilta salakuljettajat teippaavat usein pään peittoon tai nokan kiinni, jotta ne pysyisivät hiljaa. Siksi tullissa kiinni jäävät linnut ovat löydettäessä usein tukehtumaisillaan tai kuolleita. On arvioitu, että suurin osa luonnosta pyydystetyistä eläimistä – esimerkiksi papukaijoista jopa 80 % – kuolee jo pyydystyksen ja kuljetusten aikana.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:24

Kaupan rajoitukset – sijoitus kehitysmaiden tulevaisuuteen

Eläinten ja kasvien liiallinen keruu, joka saattaa lajit uhanalaisiksi, vaarantaa myös paikallisen väestön näistä lajeista riippuvaisen toimeentulon tulevaisuudessa. Toisaalta jos luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävää, siitä voi olla huomattavaa taloudellista hyötyä paikallisille asukkaille, erityisesti kehitysmaissa. Samalla se motivoi asukkaita suojelemaan näiden lajien elinympäristöjä. 

Monilla myyntiin kerättävillä eläimillä ja kasveilla on tärkeä rooli esimerkiksi paikallisen väestön omassa ruokataloudessa tai luontaislääkinnässä. Näiden lajien liiallinen keruu kansainvälistä kauppaa varten voi siksi vaarantaa myös niiden riittävyyden paikalliseen omavaraiseen käyttöön.

CITES – yksi maailman tehokkaimmista suojelusopimuksista 

Kansainvälinen sopimus uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävän kaupan rajoittamisesta eli CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on yksi maailman laajimmista luonnonsuojelusopimuksista. Sopimus on ollut voimassa vuodesta 1975, ja sen on allekirjoittanut 160 valtiota.

CITES-sopimus kattaa noin 30 000 luonnonvaraista eläin- ja kasvilajia. Se määrittelee näillä lajeilla käytävälle kansainväliselle kaupalle eriasteisia rajoituksia tai kieltoja sen mukaisesti, kuinka uhanalainen laji on ja missä määrin sen kannat kestävät käyttöä. Niille lajeille, joiden kannan katsotaan kestävän rajoitetun hyödyntämisen, määritellään vuosittaiset maakohtaiset vientikiintiöt.

CITES on osoittautunut yhdeksi maailman menestyksekkäimmistä luonnonsuojelun keinoista. Sen runsaan neljännesvuosisadan aikana, jolloin CITES on ollut toiminnassa, yksikään sen suojiin otettu laji ei ole kuollut sukupuuttoon – siitäkään huolimatta, että eräät lajit ovat olleet sukupuuton partaalla siinä vaiheessa, kun ne on otettu mukaan CITES:iin.

Ympäristöjärjestö WWF on yksi CITES:in toimivuuteenmyötävaikuttavista järjestöistä. WWF on muun muassaperustanut yhdessä Maailman luonnonsuojeluliiton eliIUCN:n kanssa TRAFFIC-järjestön, joka on kaupankäynnin muotoja ja uhanalaisten lajien tilaa tarkkaileva kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio.

Eläimillä ja kasveilla käytävää kauppaa lukuina

Laillinen kauppa

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan yhteis arvo maailmassa: runsaat 5 mrd. euroa vuodessa.

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan nielevä yksilömäärä maailmassa (sisältää sekä elävät että kuolleet eläimet ja kasvit, samoin kuin niistä tehdyt tuotteet): noin 350 milj. yksilöä vuodessa.

Laiton kauppa

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: runsaat 100 000 eläin- ja kasviyksilöä.

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja sekä niistä tehtyjä tuotteita, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: arviolta 300 000 eläin- ja kasviyksilöä.

(Huom: nämä luvut sisältävät vain tullissa paljastuneet tapaukset. Onnistuneiden salakuljetusten määrää on mahdoton tietää, mutta kiinni jääneiden tapausten arvioidaan olevan vain pieni osa kaikesta salakuljetuksesta.)

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 299 yksilöä.

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 60 yksilöä.

Suojelu

CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) astui voimaan 1975. Tällä hetkellä (loppuvuonna 2002) sen on allekirjoittanut 160 maata. CITES-sopimus kattaa 22 000 kasvilajia ja 6 000 eläinlajia.

Lähde http://www.wwf.fi/