Rakas Maa

Kirjoittaja auhn @ 28. Lokakuu - 11:40

Tonnikala on suomalaisille perusruokaa, vaikka monet sen lajeista ovat vaarantuneita tai uhanalaisia. Tonnikalan sijasta lautaselle kannattaa valita kotimaista pikkukalaa, kuten Itämeren silakkaa. WWF jakaa kuluttajille kalaoppaita Helsingin silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4.10. helpottamaan kestävien kalavalintojen tekemistä. Silakka saa kalaoppaassa vihreän valon, kun taas eri tonnikalalajit ovat oppaassa punaisella tai keltaisella listalla.

Itämeren silakka on suomalaisille erinomainen ja maukas ravinnonlähde. Silakkaa pyydetään lähialueilta, se on kuluttajalle edullista ja kestävä valinta lautaselle. Suomalaista silakkaa ei vaivaa laiton kalastus tai suuret sivusaaliit, kuten monia suuria tuontikaloja.

Suuri osa kalastajien silakkasaaliista jauhetaan kuitenkin nykyisin kanojen, sikojen ja kasvatuslohien rehuksi. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olisi järkevämpää, että silakkaa käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi. Tästä hyötyisivät myös kalastajat, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan kuin ruoaksi kaupattavasta silakasta.

”Tuontikala on vallannut myös Suomen markkinat. Silakkamarkkinoiden kaltaisella näkyvällä tapahtumalla onkin tärkeä merkitys myös kotimaisen, kestävästi tuotetun kalan markkinoinnissa”, sanoo WWF:n meriasiantuntijaSampsa Vilhunen.

Lähellä kasvavasta silakasta huolimatta Suomen toiseksi suosituin ruokakala heti lohen jälkeen on kaukaa kuljetettu tonnikala. Säilyketonnikalaa löytyy jokaisen lähikaupan hyllyltä, ja tuore tonnikala on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi sushiherkkuna.

Tonnikalan pyyntiin liittyy monia ongelmia. Tonnikala saavuttaa sukukypsyytensä vasta myöhään, eikä kala usein ehdi lisääntyä ennen kuin se jo pyydystetään syötäväksi. Saaliiksi jää usein myös paljon muita lajeja eli sivusaalista, joka heitetään tavallisesti kuolleena takaisin mereen. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Tonnikalan kalastuskiintiöt ovat räikeästi tutkijoiden suosituksia suurempia, ja lisäksi laiton kalastus on ongelma. Varsinkin sinievätonnikalan kannat ovat romahtaneet. Jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä, tonnikala katoaa maailman meristä lopulta kokonaan.

”Sinievätonnikalan laitonta kalastusta yritettiin hiljattain kitkeä, kun lajin kansainvälistä kauppaa yritettiin saada luvanvaraiseksi CITES-listauksella. Valitettavasti biologia hävisi neuvottelussa taloudellisia voittoja vastaan, eikä EU-komissio asettunut aloitteen taakse. Onneksi Suomi sentään oli niiden maiden joukossa, jotka tukivat tonnikalan suojelun tehostamista”, Vilhunen sanoo.

WWF jakaa kuluttajille kalaopasta Helsingin kauppatorilla järjestettävillä Silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4. lokakuuta. Kalaoppaasta julkistettiin uusi versio toukokuussa 2009. Lompakossa kulkeva taskuopas ja laajempi verkkoversio luokittelevat kalat kestävyysjärjestykseen helposti liikennevalojen avulla.

Lisätietoja:

WWF Suomi, meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854

Kalaoppaan verkkoversio: www.wwf.fi/kalaopas
Taskuoppaan tilaukset: www.wwf.fi/esitteet tai info@wwf.fi

WWF Suomi on osa kansainvälistä WWF-verkostoa, joka työskentelee maailman ainutlaatuisimpien luontokokonaisuuksien ja uhanalaisimpien lajien pelastamiseksi. WWF:n tavoitteena on maapallo, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tavallisten ihmisten lahjoitukset mahdollistavat WWF:n työn. Erilaisia tukitapoja internetissä:www.wwf.fi/tue_toimi

WWF: Vaihda tonnikala silakkaan | WWF Suomi.

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 19:05

Laillinen tuonti EU:hun

EU:n alue on yksi vilkkaimpia uhanalaisilla lajeilla käytävän kaupan foorumeita. Tullitilastojen mukaan CITES-sopimuksen alaisten lajien laillinen tuonti EU:n alueelle oli esimerkiksi vuonna 1996 seuraava:

 Paljonko salametsästäjä saa?

TRAFFIC on selvittänyt kuinka paljon rahaa salametsästäjät keskimäärin saavat yhden eläimen ampumisesta. Seuraavassa esimerkkejä eräiden eläinlajien hintatasosta:

• tiikeri (Panthera tigris): noin 70 000 euroa
• leopardi (Panthera pardus): noin 15 000 euroa
• jääkarhu (Ursus maritimus): noin 15 000 euroa
• markhor eli kierteissarvikauris (Capra falconeri): noin 25 000 euroa
• gauri (Bos gaurus)*: noin 10 000 euroa
• mufl oni (Ovis ammon)**: 14 000 – 20 000 euroa
• Ovis vignei***: 12 000 – 15 000 euroa

*) aasialainen luonnonvarainen nautaeläinlaji
**) eurooppalainen luonnonvarainen lammaslaji
***) aasialainen luonnonvarainen lammaslaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä

Nämä luvut kuvaavat salametsästäjälle käteen jäävää summaa. Luvuista on jo vähennetty salametsästäjälle aiheutuneet kulut, kuten matka-, majoitus- ja varustekustannukset, ase- ja helikopterikulut, korruptiokulut jne.

Lisää tietoa CITES-asioista ja uhanalaisten lajien suojelusta löytyy muun muassa seuraavilta internet-sivuilta. Kaksi ensinmainittua sivustoa ovat suomenkielisiä, muut englanninkielisiä.

Suomen WWF

www.wwf.fi

CITES-sopimuksen sivut: sopimusteksti ja lajiluettelot

www.cites.org

Tietoa EU:n CITES-asetuksesta

www.europa.eu.int/comm/environment/cites/home_en.htm

TRAFFIC (kansainvälisten luonnonsuojelujärjestöjen

WWF:n ja IUCN:n yhteistyössä perustama järjestö, joka

tarkkailee uhanalaisten lajien tilaa ja kehittää keinoja

CITES-sopimuksen toteutumisen edistämiseksi)

www.traffic.org

Kansainvälinen WWF

www.panda.org

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:48

LAINSÄÄDÄNTÖ SUOMESSA – lait, luvat ja viranomaiset

Suomi allekirjoitti CITES-sopimuksen vuonna 1976. Siitä lähtien kaikkien CITES-sopimuksen alaisten eläin- ja kasvilajien, niiden osien ja niistä valmistettujen tuotteiden maahantuonti ja maastavienti ovat olleet sallittuja vain, jos niihin on asianmukaiset, kirjalliset viranomaisten luvat.

Eräiden lajien osalta lainsäädäntömme on ollut tiukempikin kuin CITES-sopimus edellyttää. Papukaijojen maahantuonti oli kokonaan kiellettyä vuoteen 1989 saakka, ja matelijoiden (kilpikonnien, käärmeiden ja liskojen) maahantuonti oli vastaavasti kiellettyä vuoteen 1995 saakka. Nykyään papukaijojen ja matelijoiden maahantuonti on sallittua sillä ehdolla, että niillä on vaadittavat CITES-luvat.

CITES-lajeja koskevaan lainsäädäntöön tuli uusia täsmennyksiä vuonna 1997, jolloin astui voimaan EU:n niin kutsuttu CITES-asetus. Se suojelee eräitä lajeja tiukemmin kuin alkuperäinen CITES-sopimus. Toinen uudistus oli, että kaikkein uhanalaisimpien lajien osalta EU:n CITES-asetus säätelee myös EU-maiden sisällä tapahtuvaa kauppaa, kun taas alkuperäinen CITES-sopimus koskee pelkästään valtioiden rajojen yli tapahtuvaa liikennettä.

Kussakin maassa CITES-säädösten noudattamista valvovat maan omat viranomaiset. Suomessa CITES-asiat kuuluvat muun muassa Suomen ympäristökeskuksen, tullin ja poliisinvastuulle. Suomen ympäristökeskus on asiantuntijaviranomainen, joka muun muassa tiedottaa yleisölle, vastaa kysymyksiin ja myöntää kaikki tarvittavat CITES-luvat eli vienti-, tuonti- ja jälleenvientiluvat sekä kirjoittaa CITES-todistuksen laillista alkuperää oleville yksilöille – esimerkiksi Suomessa syntyneille, CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluville lemmikkieläimille.

Tullin velvollisuuksiin kuuluu valvoa tuontia, vientiä, jälleenvientiä ja transit- eli kauttakulkuliikennettä sekä takavarikoida ne eläimet, kasvit ja tuotteet, joilta puuttuu asianmukaiset luvat. Poliisi antaa virka-apua tarvittaessa.

Kaikissa CITES-lajeihin, lupiin, todistuksiin ja muihin CITES-asioihin liittyvissä kysymyksissä lisätietoja saa Suomen ympäristökeskuksesta, puh. (09) 403 000.

Milloin tarvitaan tuonti- tai vientilupa?

CITES-sopimuksen suojaamia eläinlajeja on yhteensä noin 6 000 ja kasvilajeja noin 22 000. Jos tiedossa on lajin tieteellinen nimi, internet-sivulta www.cites.org/eng/resources/species.html voi tarkistaa, onko laji CITES-sopimuksen alainen. CITES-sopimuksen alaisia eläimiä ovat linnuista muun muassa monet tukaani-, kolibri-, papukaija-, haukka- ja pöllölajit, nisäkkäistä muun muassa monet apina-, kissaeläin- ja valaslajit, matelijoista muun muassa monet kilpikonna-, käärme- ja liskolajit ja selkärangattomista eläimistä muun muassa monet korallit. Kasveista CITES-sopimukseen kuuluvat muun muassa kaikki orkideat, monet kaktukset ja käpypalmut sekä eräät trooppiset puulajit.

CITES-luvat tarvitaan sekä silloin, kun rajan yli ollaan kuljettamassa eläviä eläimiä tai kasveja, että silloin, kun kyseessä on tapettu yksilö, sen osa tai sitä sisältävä tuote. Tavallisimpia tilanteita, joissa CITES-säännöt on otettava huomioon, ovat uhanalaisista lajeista valmistettujen matkamuistojen maahantuonti (esimerkiksi norsunluuta, sarvikuonon sarvea, kilpikonnanluuta, käärmeennahkaa tai koralleja sisältävät esineet), eräiden lemmikkieläinten ja koristekasvien maahantuonti, paluu metsästysmatkalta ulkomailta sekä muutto ulkomaille tai ulkomailta Suomeen silloin, kun perheeseen kuuluu CITES-sopimuksen alainen lemmikkieläin.

Rajan ylityksen lisäksi CITES-lupa tarvitaan silloin, kun EU:n CITES-asetuksen tarkimmin suojelemia lajeja myydään maan sisällä. Esimerkiksi karhunlihan myyntiin tarvitaan aina kirjallinen CITES-lupa.

Lähde WWF

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 18:24

Lemmikkiä ostamassa

Suomessa myytävät lemmikkieläimet ovat yleensä laillista alkuperää, mutta liikkeellä on jonkin verran myös luonnosta laittomasti pyydystettyjä, Suomeen salakuljetettuja eläimiä. Siksi on tärkeää, että  jokainen, joka on ostamassa EU:n CITES-asetuksen A-liitteen suojaamaan eläinlajiin kuuluvaa lemmikkiä, vaatii myyjältä kirjallisen CITES-todistuksen, joka osoittaa, että eläin on joko vankeudessa syntynyt tai luonnosta laillisesti pyydystetty. Jos CITES-asetuksen A-liitteeseen kuuluvan eläimen mukana ei seuraa CITES-papereita, tällaista eläintä ei pidä koskaan ostaa.

CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki muut papukaijat paitsi undulaatti (Melopsittacus undulatus), neitokakadu eli nymfi papukaija (Nymphicus hollandicus) sekä aleksanterinkaija (Psittacula krameri). Kilpikonnista CITES-lajeja ovat muun muassa kaikki maakilpikonnat (Testudinidae), käärmeistä muun muassa kaikki boat (Boidae) sekä liskoista muun muassa iguaani eli vihreä leguaani (Iguana iguana) sekä kaikki kameleontit (Chamaeleonidae).

Orkideaharrastus

Orkideaharrastajille oleellinen tieto on, että kaikki orkidealajit, orkideoiden osat ja orkideoista valmistetut tuotteet ovat CITES-sopimuksen suojaamia. Osa orkidealajeista kuuluu EU:n CITES-asetuksen A-lajiliitteeseen, osa B-liitteeseen. A-liitteen orkideojen kauppa on sallittua vain, jos yksilöt ovat keinotekoisesti viljeltyjä. B-liitteeseen kuuluvien orkidealajien kauppa on rajoitetusti sallittua silloinkin, kun yksilöt on otettu luonnosta. Kummassakin tapauksessa tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta edellyttää aina lähtömaasta saadun kirjallisen CITES-vientiluvan tai jälleenvientitodistuksen sekä Suomen viranomaisten kirjoittaman tuontiluvan. Lupa tarvitaan myös silloin, kun tuotavat orkideat on tarkoitettu vain omaan käyttöön eikä myyntiin.

Perhonsidonta

Perhonsidonnan harrastajien käyttämistä karvoista ja höyhenistä osa on peräisin uhanalaisista CITES-lajeista. Näitä karvoja ja höyheniä ostettaessa on aina vaadittava myyjältä CITES-todistus, joka osoittaa tavaran olevan laillista alkuperää. Perhonsidonnassa käytettäviä CITES-lajeja ovat muun muassa saukko (Lutra lutra), karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), monet flamingot (Phoenicopterus spp.), silkkihaikara (Egretta garzetta), viidakkokukko (Gallus sonneratii), kaulustrappi (Chlamydotis undulata), isotrappi (Otis tarda), pikkutrappi (Tetrax tetrax) sekä hyvin monet haukka- ja pöllölajit.

Metsästysmatkailu ulkomaille

Jos metsästyksen harrastaja suunnittelee metsästysmatkaa ulkomaille, on selvitettävä etukäteen, onko metsästettävien lajien joukossa CITES-lajeja. CITES-sopimukseen kuuluvia lajeja ovat muun muassa karhu (Ursus arctos), susi (Canis lupus), ilves (Lynx lynx), saukko (Lutra lutra) sekä muun muassa monet afrikkalaiset metsästäjien suosimat eläimet. Jotta metsästetyt CITES-eläimet saa tuoda Suomeen, niille on hankittava etukäteen tarvittavat vienti- ja tuontiluvat. Vastaavasti silloin, kun Suomessa metsästettyjä CITES-lajeihin kuuluvia eläimiä ollaan viemässä ulkomaille, niille on hankittava etukäteen vienti- ja tuontiluvat.

Lähde http://www.wwf.fi/

Kirjoittaja auhn @ 21. Helmikuu - 01:24

Kaupan rajoitukset – sijoitus kehitysmaiden tulevaisuuteen

Eläinten ja kasvien liiallinen keruu, joka saattaa lajit uhanalaisiksi, vaarantaa myös paikallisen väestön näistä lajeista riippuvaisen toimeentulon tulevaisuudessa. Toisaalta jos luonnonvarojen hyödyntäminen on kestävää, siitä voi olla huomattavaa taloudellista hyötyä paikallisille asukkaille, erityisesti kehitysmaissa. Samalla se motivoi asukkaita suojelemaan näiden lajien elinympäristöjä. 

Monilla myyntiin kerättävillä eläimillä ja kasveilla on tärkeä rooli esimerkiksi paikallisen väestön omassa ruokataloudessa tai luontaislääkinnässä. Näiden lajien liiallinen keruu kansainvälistä kauppaa varten voi siksi vaarantaa myös niiden riittävyyden paikalliseen omavaraiseen käyttöön.

CITES – yksi maailman tehokkaimmista suojelusopimuksista 

Kansainvälinen sopimus uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävän kaupan rajoittamisesta eli CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) on yksi maailman laajimmista luonnonsuojelusopimuksista. Sopimus on ollut voimassa vuodesta 1975, ja sen on allekirjoittanut 160 valtiota.

CITES-sopimus kattaa noin 30 000 luonnonvaraista eläin- ja kasvilajia. Se määrittelee näillä lajeilla käytävälle kansainväliselle kaupalle eriasteisia rajoituksia tai kieltoja sen mukaisesti, kuinka uhanalainen laji on ja missä määrin sen kannat kestävät käyttöä. Niille lajeille, joiden kannan katsotaan kestävän rajoitetun hyödyntämisen, määritellään vuosittaiset maakohtaiset vientikiintiöt.

CITES on osoittautunut yhdeksi maailman menestyksekkäimmistä luonnonsuojelun keinoista. Sen runsaan neljännesvuosisadan aikana, jolloin CITES on ollut toiminnassa, yksikään sen suojiin otettu laji ei ole kuollut sukupuuttoon – siitäkään huolimatta, että eräät lajit ovat olleet sukupuuton partaalla siinä vaiheessa, kun ne on otettu mukaan CITES:iin.

Ympäristöjärjestö WWF on yksi CITES:in toimivuuteenmyötävaikuttavista järjestöistä. WWF on muun muassaperustanut yhdessä Maailman luonnonsuojeluliiton eliIUCN:n kanssa TRAFFIC-järjestön, joka on kaupankäynnin muotoja ja uhanalaisten lajien tilaa tarkkaileva kansainvälinen asiantuntijaorganisaatio.

Eläimillä ja kasveilla käytävää kauppaa lukuina

Laillinen kauppa

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan yhteis arvo maailmassa: runsaat 5 mrd. euroa vuodessa.

Laillisen kansainvälisen eläin- ja kasvikaupan nielevä yksilömäärä maailmassa (sisältää sekä elävät että kuolleet eläimet ja kasvit, samoin kuin niistä tehdyt tuotteet): noin 350 milj. yksilöä vuodessa.

Laiton kauppa

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: runsaat 100 000 eläin- ja kasviyksilöä.

EU-maissa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja sekä niistä tehtyjä tuotteita, joita on yritetty viedä laittomasti rajan yli: arviolta 300 000 eläin- ja kasviyksilöä.

(Huom: nämä luvut sisältävät vain tullissa paljastuneet tapaukset. Onnistuneiden salakuljetusten määrää on mahdoton tietää, mutta kiinni jääneiden tapausten arvioidaan olevan vain pieni osa kaikesta salakuljetuksesta.)

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja eläviä eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 299 yksilöä.

Suomessa vuosina 1990 –2000 takavarikoituja kuolleita eläimiä ja kasveja, joita on yritetty tuoda laittomasti maahan: 60 yksilöä.

Suojelu

CITES-sopimus (the Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) astui voimaan 1975. Tällä hetkellä (loppuvuonna 2002) sen on allekirjoittanut 160 maata. CITES-sopimus kattaa 22 000 kasvilajia ja 6 000 eläinlajia.

Lähde http://www.wwf.fi/