Luonnontilaiset suot ovat vähentyneet kaikissa Pohjoismaissa. Kuva Ari-Pekka Auvinen.

Pohjoismaiden luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti vähenee. Useiden tärkeiden elinympäristöjen kuten soiden, niittyjen ja nummien pinta-alat ovat pienentyneet huomattavasti. Rakennettujen ympäristöjen pinta-ala on puolestaan kasvanut Pohjoismaissa keskimäärin 15 prosenttia vuodesta 1990. Nämä tulokset käyvät ilmi juuri julkaistussa Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittaman NordBio2010 tutkimushankkeen loppuraportissa, jonka tekemisessä Suomen ympäristökeskus on ollut mukana.

“Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt Pohjoismaissa jo pitkään, ja vuoden 1990 jälkeen sen häviämisvauhti näyttää jopa kiihtyneen. Vuodelle 2010 asetettua tavoitetta luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämisestä ei tulla saavuttamaan. Vaikka merkittävät puutteet ja eroavaisuudet Pohjoismaiden biodiversiteettiseurannoissa vaikeuttivatkin työtämme, kehityksen päälinjat vaikuttavat selkeiltä. Luonnon köyhtymisen pysäyttäminen vaatisikin nykyistä voimakkaampia toimia.” toteaa projektipäällikkö Bo Normander Århusin yliopistossa sijaitsevasta Tanskan ympäristöntutkimuslaitoksesta.

NordBio2010 -tutkimushankkeessa biologista monimuotoisuutta mitattiin sekä määrällisillä että laadullisilla indikaattoreilla. Määrällinen osa keskittyi maankäyttöön. Sitä tarkasteltaessa luonnonympäristöjen havaittiin vähenevän kaikkialla Pohjoismaissa, mutta myös valopilkkuja löytyy. Metsäala on jossain määrin lisääntynyt Tanskassa ja Islannissa, millä saattaa olla myönteinen vaikutus biodiversiteettiin.

“Myös Suomessa metsäala ja etenekin puuston määrä on lisääntynyt lähinnä soita ojittamalla. Kehitystä voidaan tuskin pitää luonnon monimuotoisuuden kannalta toivottavana”, muistuttaa tutkimukseen osallistunut Suomen ympäristökeskuksen tutkija Ari-Pekka Auvinen.

Myös tutkimuksen laadulliset vertailutulokset viittaavat pääsääntöisesti kielteiseen kehitykseen. Hyvin tunnettujen lajiryhmien kantojen kehitys on ollut erityisesti maatalousympäristöjen, soiden ja niittyjen osalta laskeva. Tosin lintuihin painottuneen seuranta-aineiston luotettavuus vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä, sillä lintukantojen kehittyminen kertoo vain osatotuuden luonnon monimuotoisuuden tilasta. Hyvin tunnettujen lajien kantojen kehityksen lisäksi indikaattoreina käytettiin myös epäsuoria mittareita, kuten vanhojen puiden osuutta metsässä tai klorofyllin määrää vesistöissä.

Luonnon monimuotoisuuden kehityksen mittaamiseksi eri maiden ja maanosien mittakaavassa on alettu kehittää menetelmiä vasta viime vuosina. Yksi NordBio2010 -hankkeen tärkeimmistä saavutuksista on pohjoismaisen tutkimusyhteistyön tiivistyminen sekä eri maiden tutkimuskäytäntöjen vertailu. Biodiversiteettiseurantaa tulee jatkossa aktiivisesti koordinoida, jotta päätöksenteon pohjaksi saadaan vertailukelpoista tietoa kaikista Pohjoismaista.

www.ymparisto.fi 

WWF:n organisoimaan ilmasto- ja valojensammutustempaus Earth Houriin osallistui yhteensä 104 suomalaista kuntaa ja kaupunkia. Maailmalla mukana oli yhteensä yli 4000 kaupunkia 88 eri maasta. Tapahtuma saavutti suuren medianäkyvyyden ja herätti paljon keskustelua. WWF Suomi kiittää kaikkia Earth Houriin osallistuneita!

Lauantaina 28.3. järjestetty maailmanlaajuinen Earth Hour -ilmastotapahtuma oli menestys. Valoja sammutti Suomessa yhteensä 104 kuntaa ja kaupunkia sekä satoja yrityksiä. Maailmalta mukana oli yli 4000 kaupunkia yhteensä 88 eri maasta. Valot sammuttamalla osanottajat ilmaisivat huolensa ilmastonmuutoksesta ja vaativat päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Valot sammuivat myös lukuisista kuuluisista maamerkeistä. Suomessa sammuivat muun muassa Helsingin Tuomiokirkko, Kemin LumiLinna ja Tampereen keskustori. Maailmalla pimenivät niin Pariisin Eiffel-torni, Sydneyn oopperatalo kuin Gizan pyramiditkin.

Earth Hour saavutti suuren medianäkyvyyden ja herätti paljon keskustelua erilaisissa verkkoyhteisöissä ja netin keskustelupalstoilla. Earth Hour -aiheisiin sosiaalisen median ryhmiin liittyi tuhansittain ihmisiä viimeisten tapahtumaa edeltävien päivien aikana. 

Tapahtuma myös säästi sähköä yhden pikkukaupungin kulutuksen verran eli noin sata megawattituntia. WWF Suomi seuraa tapahtuman menestystä viikon 14 alussa tehtävällä galluptutkimuksella.

Lämmin kiitos kaikille osanottajille!

 WWF Suomi.

WWF kehottaa ihmisiä huomioimaan yhtäaikaisesta valojen sammuttamisesta ja sytyttämisestä aiheutuvat sähkönkulutuspiikit tapahtumatunnin aikana. On epätodennäköistä, että Earth Hour aiheuttaisi Suomen sähkönjakeluverkolle ongelmia, mutta riskit on helppo minimoida yksinkertaisilla konsteilla:

1. Valoja voi sammuttaa ja sytyttää hieman porrastetusti, sekunteja ei tarvitse laskea.

2. Riittää, että vain turhat valot sammutetaan. Ei siis ole tarpeen sammuttaa kaikkia esimerkiksi liikkumisen tai turvallisuuden kannalta tarpeellisia valoja tai sähköllä toimivia laitteita, vaan ainoastaan turhat, näkyvimmät valaistukset.

Sähkönkulutuksen ja -tuotannon tasapainoa Suomessa ylläpitävän Fingrid Oyj:n mukaan valojen yhtäaikainen sammutus ei vaaranna Suomen sähköjärjestelmän käyttövarmuutta. Tapahtumaan voi siis osallistua turvallisin mielin!

Lue myös Fingrid Oyj:n tiedote ja kannanotto Earth Hour -tapahtumaan liittyen.

Tuhannet kaupungit Kiinasta, Intiasta ja kymmenistä muista kehitysmaista osallistuvat ensi lauantaina järjestettävään maailmanlaajuiseen ilmastotapahtumaan Earth Houriin. Tapahtumaan on nyt ilmoittautunut yhteensä 83 maata ja noin 2500 kaupunkia ympäri maailman. Osallistuvista maista yli puolet, 47 maata, on kehitysmaita. Myös näissä maissa sammuu kymmeniä maailmankuuluja maamerkkejä, kuten Egyptissä sijaitsevat Gizan pyramidit ja sfinksi.

Kehitysmaat ovat näyttävästi mukana lauantaina järjestettävässä valojensammutustempaus Earth Hourissa. Osallistumalla tapahtumaan ihmiset ja organisaatiot ilmaisevat huolensa ilmastonmuutoksesta ja vaativat päättäjiltä toimia sen hillitsemiseksi. 47 maata eli yli puolet osallistuvista 83 maasta on kehitysmaita. Viime vuonna kehitysmaita oli mukana vain yhdeksän. Yksittäisissä kehitysmaissa mukaan on ilmoittautunut jopa satoja kaupunkeja; esimerkiksi Filippiineiltä valot sammuvat lähes 300 kaupungissa.

WWF Suomen pääsihteeri Timo Tannisen mukaan kehitysmaiden näyttävä osallistuminen Earth Houriin on merkki niiden halusta toimia yhdessä teollisuusmaiden kanssa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. ”Teollisuusmaissa sanotaan, ettei ilmastonmuutokseen voida vaikuttaa niin kauan kuin kehitysmaat sekä Kiinan ja Intian kaltaiset nopeasti kehittyvät valtiot eivät ole vahvasti sitoutuneet yhteisiin toimiin. Earth Hourin suosio osoittaa, että myös näiden maiden kansalaiset haluavat päättäjiltä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Jos kehitysmaat näyttävät halukkuutta toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, myös teollisuusmaiden on seurattava heidän esimerkkiään,” toteaa Tanninen.

Kiina, jolla on maailman nopeimmin kasvava talous, osallistuu näyttävästi Earth Houriin. Valot sammuvat lukuisista kuuluisista rakennuksista, kuten olympialaisista tunnetusta Pekingin kansallisesta stadionista Bird’s Nestistä sekä Shanghain Oriental Pearl Towerista. Shanghain kaupunginhallitus on virallisesti mukana tapahtumassa ja sammuttaa Earth Hourin aikana valot kaikista kunnallisista ja alueellisista hallintorakennuksista.

Intia on ensimmäistä kertaa virallisesti mukana Earth Hour -tapahtumassa. Mukana on lukuisia suuria kaupunkeja kuten Delhi ja Mumbai. Tapahtumaa tukee muun muassa maailmankuulu elokuvaohjaaja Amir Khan. Egyptissä valot sammuvat esimerkiksi Gizan pyramideista ja sfinksistä sekä Aleksandrian maailmankuulusta kirjastosta.

Earth Houriin on nyt ilmoittautunut mukaan noin 2500 kaupunkia ympäri maailman. Näiden joukosta löytyy kymmeniä pääkaupunkeja ja useita maailman suurimmista kaupungeista. Kaupungit Mexico Citystä Manilaan ja New Yorkista Lontooseen osallistuvat tapahtumaan. 

Kehitysmaat näyttävästi mukana Earth Hourissa | WWF Suomi.

Fosfaatittomat pesuaineet ovat yleistyneet Suomessa merkittävästi viimeisen vuoden aikana. WWF esittää, että vesistöjä rehevöittävien fosfaatillisten pesuaineiden myynti kiellettäisiin kokonaan kaikissa Itämeren rantavaltioissa. WWF vetosi huhtikuussa 2008 pesuainevalmistajiin, jotta ne luopuisivat vapaaehtoisesti fosfaattien käytöstä pesuaineissaan.

Fosfaatittomien pesuaineiden tarjonta on kasvanut koko Itämeren alueella. WWF ja sen sisarjärjestöt kartoittavat parhaillaan markkinoiden nykytilaa Suomessa ja Baltian maissa. Ruotsissa ja Saksassa fosfaatillisten pyykinpesuaineiden myynti on jo kielletty.

Suomessa tarjolla olevien fosfaatittomien pyykinpesupulvereiden määrä vaikuttaa kaksinkertaistuneen viime vuodesta. Fosfaatteja sisältävien tuotteiden osuus markkinoilla on pienentynyt, ja niiden sisältämä fosfaattipitoisuus on laskenut. Erityisen paljon fosfaatteja (15-30%) sisältävät pesupulverit ovat kadonneet Suomen markkinoilta lähes kokonaan. Vuoden aikana fosfaatittomien pyykinpesuaineiden pakkausmerkinnät ovat parantuneet, mikä helpottaa kuluttajien pesuainevalintoja. Myös konetiskiainevalikoimiin on tullut lisää fosfaatittomia vaihtoehtoja.

Suuri osa Suomessa myynnissä olevista pesuaineista sisälsi vielä viime keväänä sinilevien ravintonaan käyttämää fosforia. Vesistöissä fosfori on yksi rehevöitymisen päätekijä.

”On hienoa huomata, että vetoomuksen jälkeen moni kauppaketju on järjestelmällisesti siirtynyt pääosin fosfaatittomiin pesuaineisiin, ja lopuillekin etsitään korvaavia tuotteita”, WWF:n meriasiantuntija Sampsa Vilhunensanoo.

Suurin vaikutus pesuaineiden fosfaateilla on viemäriverkon ulkopuolella. Myös jätevesien käsittelyn tasossa Itämeren asutuskeskuksissa on vielä parantamisen varaa.

”Esimerkiksi 40 miljoonan asukkaan Puolassa lähes puolet väestöstä asuu viemäriverkon ulkopuolella, ja pesuaineiden sisältämä fosfori voi päätyä käsittelemättömänä vesistöihin. Yksi Puolan suurimmista pesuainevalmistajista, Procter & Gamble, vastasi WWF:n haasteeseen ja on lopettanut vapaaehtoisesti fosfaatillisten pyykinpesuaineiden valmistuksen Puolan tehtaillaan”, Vilhunen kertoo.

Itämeren suojelukomissio HELCOM suosittelee fosfaattien korvaamista vähemmän haitallisilla vaihtoehdoilla. Laajamittainen fosfaatittomiin pesuaineisiin siirtyminen on lyhyellä tähtäimellä kustannustehokas tapa vähentää merkittävästi ravinteiden pääsyä Itämereen ja kohentaa sen tilaa.

”Jos HELCOMissa tai EU:ssa ei päästä nopealla aikataululla yksimielisyyteen fosfaatillisten pesuaineiden kieltämisestä, tulisi asiaan vaikuttaa kansallisella lainsäädännöllä, kuten Ruotsissa ja Saksassa”, Vilhunen sanoo.

WWF kanta on, että fosfaatillisten pesuaineiden myynti tulee kieltää Itämeren rantavaltioissa kokonaan. Kielto koskisi kaikkia pyykinpesu-, astianpesu- ja siivousaineita niin kotitalous- kuin teollisuuskäytössä. Käytännössä pyykinpesuaineissa rajana olisi 0,2 % fosforipitoisuus (0,8 % fosfaattia) ja konetiskiaineissa 0,5 % fosforipitoisuus (2,0 % fosfaattia).

Lisätietoja:

WWF meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854, sampsa.vilhunen@wwf.fi

WWF: Fosfaatilliset pesuaineet kiellettävä kaikissa Itämeren rantavaltioissa | WWF Suomi.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kehottaa kaikkia ihmisiä ympäri maailman osallistumaan ensi viikon lauantaina järjestettävään Earth Houriin ja ilmaisemaan huolensa ilmastonmuutoksesta. Tapahtumasta on tulossa kaikkien aikojen suurin valojensammutustempaus. Suomessa tapahtumaan on ilmoittautunut mukaan yli 60 kuntaa ja kaupunkia, satoja organisaatioita ja kymmeniä tuhansia yksityishenkilöitä. Maailmalla kaupunkeja on mukana jo yli 1700.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon kehottaa ihmisiä ympäri maailman osallistumaan WWF:n Earth Hour -tapahtumaan: “Pyydän kansalaisia kaikkialla osallistumaan. Lähettäkää viesti ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta. Yhdessä voimme löytää ratkaisun tähän kaikista vakavimpaan, maailmanlaajuiseen ongelmaan.”

Pääsihteeri lähetti viestinsä videoidussa puheessa viikkoa ennen tapahtumaa, johon on tähän mennessä ilmoittautunut mukaan tuhansia kaupunkeja ja kuntia ympäri maailman. Ban korosti, että ilmastonmuutos on vakava uhka ja että nyt tarvitaan maailmanlaajuinen sopimus, jonka avulla rajoitetaan kasvihuonekaasupäästöjä. Sopimus on saatava aikaan, kun päättäjät ympäri maailman tapaavat Kööpenhaminan ilmastokokouksessa joulukuussa 2009.

Pääsihteeri Banin mukaan päästörajoitusten on oltava mittavia, jotta ilmastonmuutosta voidaan hillitä. ”Olemme vaarallisella tiellä. Planeettamme lämpenee. Meidän on muutettava elintapojamme,” hän sanoi. “Tarvitsemme vihreää kasvua, josta hyötyvät kaikki yhteisöt. Tarvitsemme kestävällä tavalla tuotettua energiaa ilmastoystävällisemmän, hyvinvoivan maailman hyväksi. Tämä on tie tulevaisuuteen, ja meidän on kuljettava sitä yhdessä.”

Suomessa lukuisat suuret yritykset, kuten Elisa, Sponda, Suomen Radisson SAS-hotellit sekä yhteisöt, kuten Suomen Partiolaiset ja evankelisluterilainen kirkko, ovat ilmoittautuneet mukaan. Valot pimenevät muun muassa Finlandia-talosta, Tampereen Tammerkoskesta, Turun Aurajoesta sekä kymmenistä kirkoista ja kauppakeskuksista ympäri maan. Suomen pohjoisin tähän mennessä mukaan ilmoittautunut kohde on Kemin LumiLinna.

Maailmalla tapahtumaan on ilmoittautunut jo yli 1700 kuntaa ja kaupunkia ja satojen miljoonien ihmisten odotetaan ottavan osaa sammuttamalla ylimääräiset valot tapahtumatunnin ajaksi. Tuhannet kaupunkien kiinteistöt ja julkiset tilat Las Vegasista Sydneyhyn ja Cape Townista Pekingiin pimenevät. Maamerkit, kuten New Yorkin Empire State Building, Rio de Janeiron Kristus-patsas ja Cape Townin Table Mountain sammuttavat valonsa. Myös St. Louisissa sijaitseva suomalaisarkkitehti Eero Saarisen suunnittelema The Gateway Arch pimenee.

Pääsihteeri Banin mukaan myös YK tekee osansa Earth Hourin aikana. ”Sammutamme valot New Yorkissa sijaitsevasta päämajastamme. Myös muut YK:n rakennukset ympäri maailman osallistuvat Earth Houriin.”

Lähde WWF

Valokuvakilpailu

Lumitutkimusta. Kuva: Rauni Partanen

Ihmisen elämälle ja elinkeinojen harjoittamiselle tärkeät  luonnon tuottamat hyödykkeet ja palvelut kuten puhdas luonto ja vesi ovat vaarassa, kun ilmasto muuttuu. Ihmisen sopeutumismahdollisuuksia aletaan selvittää Suomessa kolmivuotisessa hankkeessa.

Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos sekä Helsingin, Jyväskylän ja Oulun yliopistot ovat  aloittaneet laajan, EU:n LIFE+ -ohjelmaan kuuluvan VACCIA-hankkeen, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutusta suomalaisiin ekosysteemipalveluihin. Hankkeessa selvitetään, kuinka ilmaston lämpeneminen muuttaa ekosysteemipalveluja, kuten luonnon monimuotoisuutta, veden hyvää laatua ja muita luonnon tarjoamia edellytyksiä maa-, metsä- ja kalataloudelle, luontomatkailulle sekä maankäytölle kaupunkiympäristöissä.

Hankkeessa halutaan myös löytää tapoja, joilla kansalaiset sekä heidän elinkeinonsa kaupungissa ja maaseudulla pystyvät parhaiten sopeutumaan väistämättömään muutokseen. Mallit ja tulevaisuuskuvaukset sekä eri lähteistä tietoja yhdistelevät tietokannat ovat keskeisiä työkaluja muutosarvioiden tekemisessä. Hankkeen aikana tehdään yhteistyötä kymmenien eri tahojen kanssa tutkimuslaitoksista, yliopistoista ja ammattikorkeakouluista kuntiin, yrityksiin ja järjestöihin. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin kolme miljoonaa euroa ja selvityksiä tehdään yli 70 henkilötyövuoden voimalla.

Vaikutuksia selvitetään eri puolilla Suomea

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ekosysteemipalveluihin selvitetään mahdollisimman monenlaisissa ympäristöissä suurista kaupungeista (Helsinki, Lahti) ja matkailukeskuksista (Kuusamo, Sotkamo) erityyppisiin metsä-, maatalous- ja vesialueisiin, pohjoisesta etelään sekä sisämaasta rannikoille. Alueiden ytimenä ovat Suomen kansallisen tason tutkimusinfrastruktuuriin kuuluvat pitkäaikaisen ympäristötutkimuksen verkoston alueet.

Suomi on eturivin maita ilmastonmuutokseen sopeutumisen tutkimuksessa ja näin hankkeen tuloksista hyötyvät myös muut Euroopan maat. Ekosysteemipalvelujen muuttumista ja erilaisia mahdollisuuksia sopeutua tähän ilmeisen nopeaan muutokseen esitellään suurelle yleisölle, hallinnolle ja asiantuntijoille, paikallisille intressi- ja sidosryhmille, elinkeinonharjoittajille ja maanomistajille. Käytössä ovat tutkimuksen, koulutuksen ja taiteenkin keinot.

Eri sidosryhmille esitellään alueellisia muutosskenaarioita ja menetelmiä joilla muutosta voi arvioida. Tulevaisuustyöpajoissa eri kohderyhmät miettivät ja tunnistavat itselleen keskeisimpiä uhkia ja hakevat niihin parhaiten sopivia ratkaisuja. Myös todelliset tulosten loppukäyttäjät, tämän päivän lapset, jotka joutuvat aikuisina kokemaan ilmastonmuutoksen seuraukset, on otettu huomioon: tuloksia esitellään lapsille mm. teatterin keinoin.

Lähde Suomen ympäristökeskus

Suot ovat olennainen osa suomalaista maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta. Suomen tasainen korkokuva ja kostean viileä ilmasto suosivat soistumista. Alkuperäinen suoalamme on ollut noin 10,4 miljoonaa hehtaaria eli kolmannes maa-alasta. Nykyisin ojittamatonta suoalaa on kuitenkin jäljellä enää noin 4,0 miljoonaa hehtaaria, siitä valtaosa Pohjois-Suomessa. 

Suot ovat merkittävä hiilivarasto. Yli 2/3 Suomen hiilivarastoista on turpeessa.

Suoluontomme on kohdannut suuria muutoksia

Soita on hyödynnetty Suomessa intensiivisesti ja soiden käyttöhistoria ulottuu satojen vuosien päähän. Vanhimpia soiden käyttömuotoja ovat raivaus maatalousmaaksi ja kotitarveturpeenotto. Laajamittaiseksi turvemaiden hyödyntäminen laajeni 1900-luvun loppupuoliskolla, kun soita alettiin yhä enemmän ojittaa metsänkasvatusta varten. Koneellinen turpeenotto laajeni 1970-luvulta alkaen.

Soita ovat hävittäneet tai jäljellä olevien soiden luonnontilaa heikentäneet myös ojittamattomien puustoisten soiden hakkuut ja maanmuokkaukset, vesirakentaminen, kuten tekoaltaat tai purojen perkaukset, rakentaminen ja tieverkostot sekä pohjavedenotto.

Soiden luonnontilaisuuden kannalta keskeistä on häiriintymätön vesitalous, joka myös ylläpitää turpeen kerrostumista. Vesitalous voi häiriintyä myös kauempana tehdyn maankäytön etävaikutuksena.  

Eniten suoluontoamme ovat muuttaneet metsätalouteen liittyvät toimet. Lähes 5,7 miljoonaa hehtaaria eli yli puolet alkuperäisestä suoalastamme on ojitettu metsätalouden tarpeisiin. 

Uudisojitus metsätalouden tarpeisiin on käytännössä loppunut. Kunnostusojitusten yhteydessä kuivattava vaikutus voi kuitenkin ulottua myös ojittamattomille suon osille.

Ilmastonmuutos voi pitemmällä aikavälillä vaikuttaa soiden luontotyyppeihin. Ilmaston lämpeneminen uhkaa nopeimmin Pohjois-Lapin palsasoita ja routarämeitä, joiden säilymiselle routimisilmiöt ovat keskeisiä.

Suoluontotyypit uhanalaistuneet

Noin puolet suoluontotyypeistä on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Suotyypeistä eniten ovat uhanalaistuneet korpiset, lettoiset ja lähteiset tyypit. Ne ovat reheviä ja viljavia soita, joita on jo varhain raivattu pelloksi tai ojitettu metsänkasvatusta varten. Suoyhdistymätyypeistä kaikkein uhanalaisimpia ovat metsäkeitaat ja erityisesti Pohjanmaan ja Kainuun alueella esiintyvät keskiboreaaliset aapasuot. Maankohoamisrannikon soiden kehityssarjat ovat äärimmäisen uhanalaisia.

Soiden luontotyypit ovat uhanalaistuneet erityisen voimakkaasti etelästä Lapin lounaisosaan ja Kainuuseen ulottuvalla alueella (Etelä-Suomi). Tällä alueella myös suojellut suot ovat tyypillisesti pienempiä kuin Pohjois-Suomessa, eivätkä ne muodosta aina ehjiä vesitaloudellisia kokonaisuuksia.

	Aitokorpi. © Seppo Tuominen

Etelä-Suomessa kaikki muut suotyypit paitsi keidasrämeet ja rahka-rämeet on arvioitu alueellisesti uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi. Rehevimpien ohella myös monet karummat suotyypit, kuten aitokorvet, soiden reunaosille tyypilliset rämeet ja välipintaiset nevat ovat uhanalaistuneet. Tällä alueella myös suoyhdistymät ovat usein heikossa tilassa. Rakenteellisesti ehyitä ja vesitaloudeltaan täysin luonnontilaisia keidas- ja aapasoita on jäljellä hyvin vähän.

Lapissa, lounaisosaa lukuun ottamatta, ja Koillismaalla suoluonnon tilanne on parempi, koska maankäyttö ei ole ollut yhtä intensiivistä kuin etelämpänä ja Pohjois-Suomen soista on myös suojeltu suurempi osuus. Paikallisesti suot ovat Lapissakin kokeneet tuntuvia muutoksia. Metsäojituksia on tehty runsaasti aina Kolarin – Sallan korkeudelle saakka. Valtaosa lettoisista ja korpisista suotyypeistä on ojituksen ja pellonraivauksen vuoksi Pohjois-Suomessakin silmälläpidettäviä tai uhanalaisia.

Pohjois-Suomessa ei ole uhanalaisiksi arvioituja suoyhdistymätyyppejä. Pohjois-Lapin palsasuot ovat kuitenkin arvioitu silmälläpidettäviksi.

Suomella suuri kansainvälinen vastuu suoluonnon säilymisestä

Suomen suoluonto on erityisen monimuotoista ja suoluonnossamme on piirteitä, jotka ovat erityisen luonteenomaisia Fennoskandialle. Suomella onkin mittava kansainvälinen vastuu suoluonnon kirjon säilyttämisestä.

Suomen tasainen korkokuva ja ilmasto-olosuhteet suosivat laajojen, märkien soiden syntyä. Olemmekin erityisen suuressa vastuussa meillä runsaina ja edustavina esiintyvistä märimmistä suotyypeistämme (rimpinevat, rimpiletot ja rimpiset koivuletot) sekä rimpisistä aapasoista. Erityisen suuri vastuu meillä on myös maankohoamisrannikon soiden kehityssarjoista ja kilpikeitaista.

Soiden kehityssarjat ovat muodostuneet Fennoskandialle luonteenomaisen, jääkauden jälkeisen maankohoamisen seurauksena merestä paljastuneen maan soistumisen ja vaiheittaisen turpeen paksuuntumisen ja suokasvillisuuden kehittymisen seurauksena.

Vastuuluontotyyppejämme ovat myös palsasuot ja routarämeet, joita luonnehtivat laikuttainen ikirouta ja routimisilmiöt, sekä välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot ja aitokorvet.

Soiden tilan parantaminen edellyttää laajaa yhteistyötä

Soiden määrän väheneminen on hidastunut, mutta monet maankäyttöpaineet uhkaavat edelleen jäljellä olevien soiden luonnontilaa. Turvemaiden käytön suunnitelmallisempi kokonaistarkastelu on tarpeen suoluonnon tilan parantamiseksi ja turvemaiden käytön kestävyyden varmistamiseksi. Erityisesti kunnostusojitusten suunnittelu ja turpeenoton kohdevalinta ovat tässä avainasemassa. Turpeenotto tulisi suunnata vain ojitetuille ja luonnonarvonsa jo peruuttamattomasti menettäneille turvemaille tai suopelloille. Soiden luontotyyppien turvaaminen edellyttää myös suojeluverkoston edustavuuden parantamista.

Suojelusoiden vesitalouden turvaaminen vaatii ojitettujen soiden ennallistamista suojelurajauksen sisäpuolella ja tarvittaessa myös sen ulkopuolella. Ojitettujen soiden vesitalouden palauttaminen on tärkeä keino soiden monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseksi ja monimuotoisuuden palauttamiseksi. Samalla voidaan palauttaa soiden kyky kerryttää turvetta ja sitoa hiiltä, millä on merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Lähde Suomen ympäristökeskus

Suomi on paitsi järvien, myös lampien, jokien, purojen ja lähteiköiden maa. Meillä on pitkä ja vahva perinne metsä- ja suoluontotyyppien tutkimuksesta, mutta tietomme vedenalaisista luontotyypeistä ja niiden tilasta on puutteellisempi.

Aikaisemmin vesistöjä on tarkasteltu pitkälti ihmisen tarpeiden, kuten raakaveden hankinnan, virkistyskäytön sekä kalastuksen kannalta ja varsinkin pienvedet ovat jääneet osin syrjään. Huomio on kuitenkin viimein kääntymässä enenevässä määrin vesiluonnon monimuotoisuuteen ja ekologiseen tilaan. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksien perusteella tämä onkin välttämätöntä, jos haluamme turvata vesiluontomme säilymisen.

Sisävesiemme luontotyypeistä 40 % on arvioitu valtakunnallisesti uhanalaisiksi. Alueellisesti tarkastellen tilanne on huolestuttava Etelä-Suomessa, jossa 68 % luontotyypeistä on uhanalaisia. Pohjois-Suomen vesistöt voivat onneksi paremmin: siellä vain 3 % luontotyypeistä on arvioitu uhanalaisiksi.

Virtavedet ja lähteiköt uhanalaisimpia

Virtavedet ovat uhanalaistuneet järviä ja lampia voimakkaammin. Kaikki puro- ja jokityypit tunturialueiden virtavesiä lukuun ottamatta ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Purot ja joet ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Virtavesiluonto on säilynyt paremmin Pohjois-Suomessa, jossa uhanalaisia ovat vain erittäin suuret joet.

Virtavesityyppien uhanalaisuus selittyy valuma-alueiden tehokkaalla maankäytöllä, kuten maa- ja metsätalouden ja erilaisen vesi- ja rantarakentamisen laaja-alaisuudella ja voima-
peräisyydellä. Tästä syystä uhanalaisimpia ovat Lounais-Suomen savikkoalueiden virtavesityypit, joita ihmistoiminta on muuttanut jo ennen 1950-lukua.

Myös virtaveden koko vaikuttaa uhanalaisuuteen. Jokisysteemissä alaspäin mentäessä maankäytön ja kuormituksen vaikutukset kertautuvat. Suuriin jokiin kohdistuu myös enemmän vesirakentamista ja säännöstelyä.

Kuten virtavedet, myös lähteiköt ovat uhanalaistuneet erityisesti Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa lähteikköjen luonnontilaisuus on heikentynyt jossain määrin, mutta ne on arvioitu alueellisesti edelleen säilyviksi.

Järvet rehevöityvät ja liettyvät

Järvien luonnontilan muutokset ovat olleet merkittäviä, mutta uhanalaisia järvityyppejä on selvästi vähemmän kuin virtavesiä. Valtakunnallisesti uhanalaisia ovat runsaskalkkiset järvet, lyhytviipymäiset järvet sekä Etelä-Suomeen painottuneet luontaisesti runsasravinteiset järvet. Näiden järvityyppien osuus on vain muutamia prosentteja järvien kokonaispinta-alasta.

Valtaosa järvityypeistä on kuitenkin luokiteltu silmälläpidettäviksi. Silmälläpidettävien järvityyppien osuus koko järvipinta-alastamme on jopa noin 90 %. Tämä johtuu järvien laaja-alaisesta rehevöitymisestä ja kiintoainekuormituksen aiheuttamasta pohjien liettymisestä.

Etelä-Suomen lampien tilanne on selvästi huonompi kuin järvien. Kaikki muut lampityypit, paitsi kalliolammet ja suolammet on luokiteltu Etelä-Suomessa alueellisesti uhanalaisiksi. Huolestuttavin tilanne on savikkoalueilla sijaitsevilla äärimmäisen uhanalaisilla luontaisesti runsasravinteisilla lammilla. Niiden luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia esiintymiä ei ehkä enää ole löydettävissä.

Maankäytön paineet uhanalaistumisen syy

Sisävesien uhanalaistumiseen on merkittävimmin vaikuttanut valuma-alueen maankäyttö. Maatalouden, metsien ja soiden ojitusten, muiden metsätaloustoimien (hakkuut, maanmuokkaus, lannoitus) tai turpeenoton vaikutukset näkyvät virtaamamuutoksina tai ravinteiden, orgaanisen aineksen ja kiintoaineiden kuormituksena vesistöön. Teollisuuden ja yhdyskuntien aiheuttamaa ravinnekuormitusta on sen sijaan saatu vähennettyä, mikä on heijastunut useiden suurten järvien veden laadun paranemisena.

Sisävesiluonnon uhanalaistumista ovat aiheuttaneet myös vesirakentaminen, vesien säännöstely ja rantarakentaminen, pienvesillä myös uittoperkaukset, uomien kaivamiset tulvasuojelussa tai metsäojituksissa sekä lähiympäristön hakkuut. Nämä toiminnot ovat kohdistuneet suoraan vesiluontotyyppiin.

Vesiensuojelu vietävä valuma-aluetasolle

	© Jari Ilmonen

Vesiluonnon suojelu ja tilan parantaminen edellyttävät valuma-aluetasoisia kokonaisratkaisuja, joissa maankäytön suunnittelu on avainasemassa. Kokonaisia valuma-alueita koskevat vesiensuojelutoimenpiteet ovat tärkeitä, koska pelkällä rantaviivan suojelulla ei voida estää valuma-alueiden voimaperäisen maankäytön vaikutuksia.

Pienvesiluonnon turvaamiseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota metsätaloustoimien ja kunnostusojitusten yhteydessä. Pienvesien suojelua on myös syytä laajentaa entistä tehokkaammin myös luonnontilaltaan jossain määrin heikentyneisiin kohteisiin, ja pienten virtavesien ja lähteikköjen ennallistamiseen tulee panostaa.

Lähde Suomen Ympäristökeskus