Itämeren silakka on suomalaisille erinomainen ja maukas ravinnonlähde. Silakkaa pyydetään lähialueilta, se on kuluttajalle edullista ja kestävä valinta lautaselle. Suomalaista silakkaa ei vaivaa laiton kalastus tai suuret sivusaaliit, kuten monia suuria tuontikaloja.

Suuri osa kalastajien silakkasaaliista jauhetaan kuitenkin nykyisin kanojen, sikojen ja kasvatuslohien rehuksi. Luonnonvarojen kulutuksen kannalta olisi järkevämpää, että silakkaa käytettäisiin suoraan ihmisravinnoksi. Tästä hyötyisivät myös kalastajat, sillä rehuksi menevästä silakasta saa pienemmän kilohinnan kuin ruoaksi kaupattavasta silakasta.

”Tuontikala on vallannut myös Suomen markkinat. Silakkamarkkinoiden kaltaisella näkyvällä tapahtumalla onkin tärkeä merkitys myös kotimaisen, kestävästi tuotetun kalan markkinoinnissa”, sanoo WWF:n meriasiantuntijaSampsa Vilhunen.

Lähellä kasvavasta silakasta huolimatta Suomen toiseksi suosituin ruokakala heti lohen jälkeen on kaukaa kuljetettu tonnikala. Säilyketonnikalaa löytyy jokaisen lähikaupan hyllyltä, ja tuore tonnikala on saavuttanut suuren suosion esimerkiksi sushiherkkuna.

Tonnikalan pyyntiin liittyy monia ongelmia. Tonnikala saavuttaa sukukypsyytensä vasta myöhään, eikä kala usein ehdi lisääntyä ennen kuin se jo pyydystetään syötäväksi. Saaliiksi jää usein myös paljon muita lajeja eli sivusaalista, joka heitetään tavallisesti kuolleena takaisin mereen. Tonnikalat kuuluvat taloudellisesti maailman arvokkaimpiin kaloihin, minkä vuoksi useimmat tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Tonnikalan kalastuskiintiöt ovat räikeästi tutkijoiden suosituksia suurempia, ja lisäksi laiton kalastus on ongelma. Varsinkin sinievätonnikalan kannat ovat romahtaneet. Jos kalastuspaine ei tulevaisuudessa hellitä, tonnikala katoaa maailman meristä lopulta kokonaan.

”Sinievätonnikalan laitonta kalastusta yritettiin hiljattain kitkeä, kun lajin kansainvälistä kauppaa yritettiin saada luvanvaraiseksi CITES-listauksella. Valitettavasti biologia hävisi neuvottelussa taloudellisia voittoja vastaan, eikä EU-komissio asettunut aloitteen taakse. Onneksi Suomi sentään oli niiden maiden joukossa, jotka tukivat tonnikalan suojelun tehostamista”, Vilhunen sanoo.

WWF jakaa kuluttajille kalaopasta Helsingin kauppatorilla järjestettävillä Silakkamarkkinoilla sunnuntaina 4. lokakuuta. Kalaoppaasta julkistettiin uusi versio toukokuussa 2009. Lompakossa kulkeva taskuopas ja laajempi verkkoversio luokittelevat kalat kestävyysjärjestykseen helposti liikennevalojen avulla.

Lisätietoja:

WWF Suomi, meriasiantuntija, FT Sampsa Vilhunen, 040 550 3854

Kalaoppaan verkkoversio: www.wwf.fi/kalaopas
Taskuoppaan tilaukset: www.wwf.fi/esitteet tai info@wwf.fi

WWF Suomi on osa kansainvälistä WWF-verkostoa, joka työskentelee maailman ainutlaatuisimpien luontokokonaisuuksien ja uhanalaisimpien lajien pelastamiseksi. WWF:n tavoitteena on maapallo, jossa ihmiskunta elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Tavallisten ihmisten lahjoitukset mahdollistavat WWF:n työn. Erilaisia tukitapoja internetissä:www.wwf.fi/tue_toimi

WWF: Vaihda tonnikala silakkaan | WWF Suomi.

Kymmenen yritystä sai pisteytyksessä yli 20 pistettä, mikä osoittaa selvää edistystä vastuullisen palmuöljyn käytössä. Korkein mahdollinen pistemäärä oli 29. Parhaiten pärjänneet yritykset ovat liittyneet RSPO:hon (Roundtable on Sustainable Palm Oil), seuranneet kattavasti palmuöljyhankintojaan sekä siirtyneet sanoista tekoihin aloittamalla vastuullisesti tuotetun palmuöljyn hankinnan. Menestyneimpien yritysten joukossa ei ollut yhtään suomalaista.

Vaikka osa yrityksistä näyttääkin nyt rohkaisevaa esimerkkiä, suurin osa yrityksistä ei tätä tee. 19 yritystä sai mittarissa vain 0-3 pistettä, mikä tarkoittaa, etteivät ne ole tehneet juuri mitään lisätäkseen vastuullisen palmuöljyn käyttöä. Palmuöljytuotteiden nykyinen jälleenmyyjä ja entinen valmistaja Raisio Oyj sijoittui tähän joukkoon saaden vain yhden pisteen.

28 yritystä sijoittui 5-20 pisteen välille. Näistä muutama on osoittanut selvää edistystä, mutta suurin osa on vasta aloittanut toimet vastuullisesti tuotetun palmuöljyn käytön lisäämiseksi. Suomalaisista yrityksistä SOK (10,5 pistettä) ja Mildola (9 pistettä) ovat heränneet vastuullisen hankinnan tärkeyteen. Ruokakeskolla (5 pistettä) on vielä näitäkin enemmän parannettavaa ympäristövastuussaan.

“WWF on tyytyväinen niiden yritysten toimintaan, jotka ovat siirtyneet selkeästi kohti vastuullisesti tuotetun palmuöljyn käyttöä. Monilla on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Palmuöljymittarissa hyvin menestyneiden yritysten esimerkki kannustaa muita seuraamaan perässä ja osoittaa, että ympäristövastuun käytännön toteuttaminen on mahdollista”, sanoo WWF Suomen metsänhoitaja Sampsa Kiianmaa.

WWF Suomi on jo kahden vuoden ajan kehottanut suomalaisia palmuöljyn ostajia sitoutumaan vastuullisen palmuöljyn hankintaan. Vuonna 2007 tehty WWF Suomen selvitys osoitti, että suomalainen elintarviketeollisuus ei ollut vielä herännyt palmuöljyhankintansa ympäristövaikutuksiin.

”WWF haluaa kannustaa hyvin menestyneitä yrityksiä parantamaan edelleen vastuullisuuttaan niin, että käytetystä palmuöljystä sata prosenttia olisi sertifioitua. Monet yritykset ovat jo asettaneet tämän tavoitteekseen. Koska sertifioitua vastuullista palmuöljyä on nyt saatavilla, on aika laittaa tärkeimmät palmuöljyn käyttäjät tilille lupauksistaan”, Kiianmaa jatkaa.

Sertifioitua vastuullista palmuöljyä on ollut saatavilla marraskuusta 2008 alkaen. Sertifiointi takaa sen, että arvokkaita sademetsäalueita ei ole hakattu plantaasien tieltä ja RSPO:n määrittelemät tiukat ympäristö- ja sosiaaliset kriteerit on otettu huomioon.

Palmuöljymittari ja sen tulokset löytyvät osoitteestawww.panda.org/palmoilscorecard.

Useimmat palmuöljyn ostajat reputtivat vastuullisuustestissä | WWF Suomi.

Merikotkien (Haliaeetus albicilla) suojelutyö on taas edennyt askeleen, kun WWF Suomen merikotkatyöryhmä on havainnut kaikessa hiljaisuudessa Hämeeseen pesimään asettuneen merikotkaparin. Tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun merikotkat alueella pesivät. Pesässä on kaksi poikasta, jotka olivat rengastushetkellä noin seitsemän viikon ikäisiä. Pesivän parin naaras on satakuntalainen Selkämeren rannikolla vuonna 2003 rengastettu yksilö.

Merikotkat ovat valinneet poikkeukselliseen pesimiseen arvoisensa paikan: pesämänty on tähän mennessä korkein maassamme tunnettu pesäpuu, ja itse pesä on 25,7 metrin korkeudella maasta. Kyseessä on parin itsensä rakentama luonnonpesä – ei siis tekopesä, joita on Hämeessä tehty perinteisesti sääksille. Pesältä löydettiin ravintotähteinä vain kalaa.

”Syvällä sisämaassa varttuvat merikotkat eivät saa ainakaan aluksi ravinnon kautta elimistöönsä Itämeren eliöiden haitallisia aineita. Jatkossa merikotkat siirtyvät ainakin talveksi Itämeren rannoille”, kertoo WWF Suomen merikotkatyöryhmän puheenjohtaja Torsten Stjernberg.

Merikotkan pesien tarkastus ja poikasten rengastus on parhaillaan käynnissä koko maassa. Poikaslaskenta valmistuu juhannuksen jälkeen. Hämeessä pesintään viittaavia merikotkien lentoja havaitsi petolinturengastaja Juhani Koivu. Poikasten värirengastuksen suoritti merikotkatyöryhmän jäsen professori Pertti Saurola, joka rengasti merikotkanpoikasia edellisen kerran Lapissa 1970-luvun lopulla.

WWF on tehnyt merikotkien suojelutyötä vuodesta 1973, jolloin merikotkatyöryhmä aloitti toimintansa. Silloin sukupuuton partaalla ollut iso lintu on lisääntynyt hyvin ja kanta on vahvistunut Itämerellä ja Lapissa.

Merikotka pesii ensimmäistä kertaa Hämeessä | WWF Suomi.

	Kuva: Riku Lumiaro

Aiemmin hajallaan ollut paikkatieto luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksista on nyt kaikkien saatavana yhtenäistetyssä muodossa ympäristöhallinnon Internet-palvelun kautta. Koko maan kattava luonnon virkistyskäyttömahdollisuuksien paikkatietoaineisto eli Virgis on syntynyt Suomen ympäristökeskuksen, Metsähallituksen ja Jyväskylän yliopiston yhteistyönä.

Virgis-paikkatietoaineiston tietosisältö koostuu Metsähallituksen tuottamista valtion alueita, reittejä ja palveluita koskevista tiedoista sekä sellaisista Jyväskylän yliopiston www.liikuntapaikat.fi -aineiston sisältämistä kuntien liikuntapaikoista, joiden voidaan katsoa olevan myös luonnon virkistyskäyttökohteita. Paikkatietoaineistoa on täydennetty alueellisten ympäristökeskusten ja virkistysalueyhdistysten tiedoilla. Aineistoa kootaan ja ylläpidetään Suomen ympäristökeskuksessa. Virgisin käyttö edellyttää, että lataajan koneella on paikkatieto-ohjelma sekä taustakartta-aineisto.

Virgis-paikkatietoaineisto on jaettu virkistysalueisiin, ulkoilureitteihin ja virkistyspalveluihin. Virkistysalueet ovat päätöksiin tai maankäyttösuunnitelmiin perustuvia, olemassa olevia luonnon virkistyskäyttöön varattuja alueita. Ulkoilureitit ovat käyttötavan mukaan luokiteltuja, ulkona tapahtuvaan liikkumiseen tarkoitettuja reittejä. Virkistyspalvelut ovat puolestaan luonnossa tapahtuvaan virkistäytymiseen osoitettuja tai virkistyskäytön tueksi rakennettuja kohteita, kuten maastohiihtokeskus, uimaranta, tulentekopaikka tai käymälä.

Tietosisältö ei ole kaikkien luokkien osalta vielä kattava, mutta aineistoa täydennetään säännöllisesti. Virgisiin ei ole otettu mukaan kohteita, jotka on rakennettu pelkästään liikuntaa tai urheilua varten. Esimerkiksi hyppyrimäkiä tai urheilukenttiä ei Virgisistä löydy.

Virgis-tietoja voidaan hyödyntää luonnon virkistyskäytön tai luontomatkailun seurannan ja tutkimuksen lisäksi alueidenkäytön suunnittelussa ja seurannassa sekä opetuksessa. Merkittävä käyttömahdollisuus avautuu myös erilaisten luonnon virkistyskäyttöpalveluiden ja luontomatkailun opastusmateriaalien tuotannossa. Aineistoa voi käyttää maksutta myös kaupallisessa toiminnassa.

Virgis-paikkatietoaineisto löytyy ympäristöhallinnon sivulta Oiva-palvelusta osoitteesta www.ymparisto.fi/oiva.

Yksittäisiä luontoliikuntakohteita ja liikuntapaikkoja etsittäessä kansalaisia palvelevat Metsähallituksen www.luontoon.fi- jawww.retkikartta.fi- sekä Jyväskylän yliopiston www.liikuntapaikat.fi-sivustot.

Lisätiedot

www.ymparisto.fi - Tietoa luonnon virkistysmahdollisuuksista.

Kevään ensimmäiset kiljuhanhet saapuivat eilen illalla perinteiselle kevätmuuton aikaiselle levähdysalueelle Siikajoelle Perämeren rannikolla. Siivekäs matkalainen voi taittaa muuttoreittiään paremmassa suojelussa kuin aikaisemmin, sillä kiljuhanhelle laadittiin suojeluohjelma äskettäin päättyneessä EU:n Life Luonto -rahaston tukemassa kansainvälisessä hankkeessa. Ohjelma on nyt vahvistettu ympäristöministeriössä.

Siikajoen kaksi kiljukasta havaittiin WWF:n ja Metsähallituksen vuosittaisessa tehotarkkailussa, jossa pyritään yksilön tarkkuudella seuraamaan Pohjolan kiljuhanhikannan kehitystä. Kiljuhanhi on Suomen ja Pohjoismaiden uhanalaisimpia pesimälintuja. Koko Pohjolan luonnonvaraisen kiljuhanhikannan kooksi arvioidaan noin 20 paria ja Suomen pesimäkannaksi 0–5 paria. Vielä sata vuotta sitten Perämeren rannikolla levähti keväisin yli 10 000 kiljuhanhea. Viime keväänä Oulun seudulla havaittiin noin 20 yksilöä.

Maaliskuun lopussa päättyneessä nelivuotisessa EU:n hankkeessa toteutettiin suojelutoimia ja valistettiin kansalaisia kiljuhanhien muuttoreitin keskeisillä kohteilla Norjassa, Suomessa, Virossa, Unkarissa ja Kreikassa. Tällä Euroopan reitillä kiljuhanhien suurimmat uhkat ovat talvehtimispaikoilla Kreikassa. Siellä ammuttiin suojelualueella yksi Life-hankkeessa Norjassa rengastettu aikuinen kiljuhanhi.

Hankkeessa laadittiin Suomeen kiljuhanhen suojeluohjelma, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut ja jota toteuttamaan alueelliset viranomaiset on ohjeistettu. Tärkeitä suojelutoimia ovat kannan seurannan lisäksi muun muassa muutonaikaisten levähdysniittyjen hoito, mahdollisten pesimäalueiden säännölliset inventoinnit sekä toimenpiteet metsästyshäirinnän ja vahingossa metsästyssaaliiksi joutumisen riskin minimoinniksi. Jos Suomessa havaitaan kiljuhanhen pesintä, sen häirinnän minimoimiseksi on välittömästi ryhdyttävä toimiin.

Kiljuhanhea voidaan tehokkaasti suojella vain kansainvälisellä yhteistyöllä ja riittävien suojelutoimien kohdentamisella tärkeimmille alueille koko muuttoreitin varrella Pohjolan tuntureilta Pohjois-Kreikan kosteikoille asti. Suurin uhka lajille on metsästys. Koska kiljuhanhen suurimmat uhat ovat muuttomatkojen varrella maamme rajojen ulkopuolella, Suomenkin suojeluohjelmassa panostetaan lajin suojelutyöhön myös muualla kuin Suomessa.

Päättynyttä Life-hanketta johti WWF Suomi ja Suomen suojeluohjelman laatimista koordinoi BirdLife Suomi. Suomesta Life-hankkeessa mukana olivat myös Metsähallitus ja SYKE (Suomen ympäristökeskus) sekä osarahoittajana ympäristöministeriö.

Samanaikaisesti kansallisen suojeluohjelman kanssa valmisteltiin kiljuhanhelle myös uusi kansainvälinen suojelusuunnitelma, joka vahvistettiin viime vuonna. Suunnitelman laati Euroopan ja Afrikan maiden vesilintujen suojelusopimuksen (AEWA) sihteeristö.

Erittäin uhanalainen kiljuhanhi sai suojeluohjelman | WWF Suomi.